Miehet asialla

Tasa-arvo on sana, josta tulevat mieleen naiset. Naiset ajavat tasa-arvoa, jotta saisivat sitä. Miehiä tasa-arvokeskustelussa on vähemmän, mutta heitä on. Mitä suomalainen miesliike haluaa?

"Miesliike on väärä sana", sanoo miestutkija Arto Jokinen. "Siihen kuuluvat kaikki näiden miesten asioiden ympärillä pyörivät ihmiset, mutta liikkeestä ei voida puhua. Enemmän se on sellainen... hässäkkä."

Hässäkässä ovat mukana muun muassa Tanen (Tasa-arvoasiain neuvottelukunta) mies-jaosto, Miessakit ry sekä feminismiä tukevat miesryhmät kuten Profeministimiehet. Yliopistoissa tehdään kriittistä miestutkimusta, jonka tekijät ottavat osaa keskusteluun.

Väkivaltaa tutkiva Jokinen kuuluu itse viimeksi mainittuun ryhmään. Hän keskustelee tänä viikonloppuna tasa-arvosta Tampereen miespäivien paneelissa. Keskustelua johtaa Jouni Varanka, joka on seurannut tasa-arvokeskustelua Tanen miesjaoston sihteerin paikalta.

"Suomessa miesten ja tasa-arvopolitiikan yhteydessä käytävä keskustelu koskee paljolti perhettä ja isyyttä", Varanka kertoo.

"Aktiivinen isyys on alue, jossa ei nähdä negatiivisia seu-rauksia kellekään. Sen tukeminen yhdistää feministit ja miesten etuja ajavat tahot."

Tanekin on julkaissut tiedotteen isyysvapaan käytöstä. Varangan mukaan isyystematiikka on oiva peruste miehille kiinnostua tasa-arvosta.

"Toisaalta isyyttä korostavassa keskustelussa on vaara, että sivuutetaan homo- ja lesbovanhemmat perhepolitiikan kentältä", hän muistuttaa.

Isyyden lisäksi tasa-arvoon liittyy ikävämpiä asioita, kuten palkkasyrjintä ja väkivalta. Niistä keskustellaan Varangan mielestä julkisuudessa liian vähän.

"Kesän raiskauskeskustelussa toisteltiin vain, mitä naiset voivat tehdä, vaikka raiskaus kyllä liittyy miehiin olennaisesti."

Puhumattomuus liittyy Varangan mukaan siihen, että varotaan syyllistämästä miehiä. "Se miesten reaktio, että 'olenko minä muka syyllinen siihen, että naisia on ennen sorrettu', on mielestäni väärä. Syyllisyydentunto - tai vastuu - herättää siihen, että ennen on tehty väärin ja jos minä en puutu asioihin nyt, olen vastuussa siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu."

Varanka on ollut mukana profeministisessä miesliikkeessä, opiskellut naistutkimusta ja työskennellyt Tanessa. Aika paljon tasa-arvoa. Miksi?

"Aika usein taustalla on feministisesti ajatteleva nainen. Mullakin on kumppani, jonka kanssa olen puhunut."

Myös läheisen naisen kohtaama raaka väkivalta pysäytti. Lopulta Varanka lähti mukaan seksismiä ja väkivaltaa vastustavaan mielenosoitukseen: "Tuntui, että siinä on nyt ehkä pieni mahdollisuus muuttaa jotain. Ja että se on myös velvollisuus."

Mielenosoituksen järjesti Profeministimiehet-niminen ryh-mä, joka toimii väkivallan ja arkipäivän seksismin vastustamisen parissa. Paikan päällä Varankaa odotti näky, johon on silloin tällöin voinut törmätäKiasman edessä: joukko miehiä seisoo kylttiensä kanssa sanaakaan sanomatta. Monia hiljaiset mielenosoitukset ärsyttävät, ne ovat päässeet iltapäivälehtien kolumneihinkin: minkä hiton takia äijät seisovat tuppisuuna lumihangessa?

Siksi, että yleensä julkisuudessa juuri miehet ovat äänessä, Varanka vastaa. Toisaalta ärsyyntyjien mielipidettä ei luultavasti muuttaisi se, jos miehet elämöisivät kovaan ääneen.

Varankakin kutsuu itseään profeministiksi, ei feministiksi. "Miehellä ei voi olla naisen kokemusta; emme halua ottaa haltuun feminismiä. Ja samalla nimi alleviivaa, että miehetkin voivat kannattaa feminismiä."

Termi ei ole ryhmän patentti, vaan sitä käyttävät itsestään monet tasa-arvoa kannattavat miehet. Ulkomailla profeministinen miesliike on paljon laajempi, ja Suomessakin suuri osa aktiiveista on ulkomaalaisia.

Myös miesaktivisti Bert Bjarland nimeää aatteensa profeministiseksi. Hän liittyi ensimmäiseen miesryhmäänsä jo 1970-luvun puolivälissä, jolloin maassa toimi pieniä, useimmiten ruotsinkielisiä miesryhmiä. Niissä puhuttiin perinteisestä miehen roolista ja tasa-arvopyrkimyksistä. Bjarland vetää keskusteluryhmää edelleen, koska sellaisen tarve ei ole hänestä vähentynyt: "Suomalaista miehen roolia pitäisi analysoida ja tiedostaa, mitä se sisältää; onko valinnanvaraa. Nyt sitä luullaan jotenkin luonnolliseksi."

Muutama vuosi sitten hän käynnisti Suomessa kansainvälistä White Ribbon -liikettä, joka vastustaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Sukupuolittunut väkivalta onkin teema, joka löytyy kaikkien miesaktivistien asialistalta. Miksi juuri väkivalta, miksei vaikka palkkakuilu?

Bjarlandin mukaan väkivalta on olennainen tasa-arvokysymys, koska vaiennetulla väkivallalla "pidetään naisia kurissa" ja ylläpidetään epätasa-arvoista maailmaa. "Ainoa tapa lopettaa se on lakata vaikenemasta."

Tasa-arvoa

ajavat miehet vaikuttavat yksimielisiltä ainakin kahdesta asiasta: väkivalta on ongelma, ja keskustelua tarvitaan.

Riitasointujakin esiintyy.

Viime keväänä Tane järjesti keskustelutilaisuuden otsikolla Miesten rooli tasa-arvossa ja feminismissä. Paneelikeskusteluun osallistui Varangan, Jokisen ja Bjarlandin lisäksi muun muassa Miessakit ry:n puheenjohtaja Matti Rimpelä. Keskustelun argumentit jakautuivat nopeasti kahtia naisasiaan ja miesasiaan.

Rimpelä syytti "naisten hyvinvointimonopolia" miesten huonovointisuudesta. Jotkut yleisössä istuneet Miessakkien jäsenet nimittivät feminismiä miesvihaksi ja profeministejä feministien hännystelijöiksi.

Keskustelun jälkeen Bert Bjarland kirjoitti avoimen kirjeen, jossa hän tivasi Miessakkien suhdetta tasa-arvoon ja naisliikkeeseen. Uusi väittely lähti nopeasti käyntiin sähköpostilistalla ja Miessakkien Urho-lehden sivuilla.

Arto Jokinen sanoo vähän "kyllääntyneensä" koko mieskeskusteluun.

"Ei voida sanoa, että se olisi varsinaisesti naisia vastaan, mutta käsitykset ovat hirveän stereotyyppisiä ja perustuvat tietämättömyyteen. Tuntuu, että siellä vain hakkaa päätään seinään."

Miesliikettä vaivaa sama kuin naisliikettä: feminismistä puhuvat ovat usein akateemisesti koulutettuja, ja vastakkainasettelu "tavallisten" ihmisten ja akateemikkojen välillä syntyy helposti. Jokinen muistuttaa, että monilla miehillä on myös hyvin aito kokemus, että heillä ei ole valtaa. Syrjäytyneelle ja työttömälle 20 prosentin palkkaero ei ole konkreettinen asia.

"Toisaalta ei ole mikään ihme, että miehet torjuvat tasa-arvopuheen", Jokinen sanoo. "Se ei ole miehille asia, jossa yhtälailla saadaan ja menetetään."

Miessakkien Matti Rimpelän mukaan Miessakeissa pohditaan paljon tasa-arvoa, ja erityisesti miesnäkökulmasta.

"Olemme käsitelleet esimerkiksi perheväkivaltaa miesnäkökulmasta. Tarjoamme apua niille miehille, jotka ovat ajautuneet tähän ongelmaan."

Järjestössä on pienryhmätoimintaa, jossa velkaantuneet ja eronneet miehet keskustelevat. Isäryhmää puuhataan. Rimpeläkin viittaa isyyskysymykseen: miesten vanhemmuutta vähätellään joka tasolla.

Rimpelän mukaan tällä hetkellä ajankohtainen ongelma on naisten hyvinvointimonopoli, joka kattaa kaikki sivistys- ja so-siaalipalvelut.

"Hyvinvointipalveluissa enem-mistö toimijoista on naisia. Vaikka naiset kärsivät enemmän, miksi miehet kuolevat nuorempina? Olen päätynyt pohdiskeluun, että naisten oireisuus on terveyden merkki. Kun naiset raportoivat enemmän oireita, se ei merkitse, että naiset voivat huonommin, vaan he kuulevat mielensä ja elimistönsä viestit."

Jouni Varanka sanoo, että miesten syrjäytyminen ja isyyden sivuuttaminen ovat oikeita ongelmia. Hän suhtautuu asiaan kuitenkin varovaisesti: "Miehillä on luokkana tai ryhmänä paljon etuoikeuksia ja valtaa suhteessa naisiin. On hyvin ongelmallista, jos se sivuutetaan ja tasa-arvoretoriikkaa käyttäen vaaditaan miehille 'sorrettuna sukupuolena' tasa-arvoa. Naisia sorretaan tässä yhteiskunnassa miehiä monin tavoin enemmän."

Keväällä alkanut keskustelu tasa-arvosta jatkuu viikonloppuna Tampereen miespäivillä, missä Matti Rimpelä, Arto Jokinen ja Jouni Varanka istuvat taas samaan paneelipöytään.

"Sukupuoleen liittyvistä asioista on vaikea puhua helposti ymmärrettävällä tavalla", Jokinen pohtii. "Sukupuoli on tavallaan hirveän ilmeinen, mutta kun se ei kuitenkaan ole."

Tampereen Miespäivät Kulttuurikeskus Telakalla (Tullikamarinaukio 3) la-su 12.-13. 10. Vapaa pääsy. Lisätietoja: www.saunalahti.fi/{tilde}tremies/miespaivat02

w Jouni Varangan keskustelunavaus aiheesta luettavissa Nytin keskustelusivuilla osoitteessa www.nyt.fi

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi