perjantai 10.2.2012 | Elina, Ella  Onnittele e-kortilla

Olen feministi, mutta...

Kun feministit kutsuivat missit kylään, F-sana sanottiin reilusti ääneen. Kävi ilmi, että naisasianaisissa on eroja.

Julkaistu: 25.3.2007 lehdessä osastolla Oma elämä

HEIDI PIIROINEN / HS

Perintöprinsessa ja kevytfeministi Joanna Väre ei haaveillut koskaan misseydestä. Taustalla ovat Naisasialiiton välifeministit eli toimittaja Anne Moilanen (oik.) ja näyttelijä Heli Perttula (vas.).

Perintöprinsessa ja kevytfeministi Joanna Väre ei haaveillut koskaan misseydestä. Taustalla ovat Naisasialiiton välifeministit eli toimittaja Anne Moilanen (oik.) ja näyttelijä Heli Perttula (vas.).

 Siitä tapaamisesta saa kiittää Lola Wallinkoskea, entistä Odusogaa, Miss Suomea vuosimallia 1996.

Wallinkoski sanoi Iltalehdelle helmikuussa, että missit ovat nuorille tytöille parempia esikuvia kuin Naisasialiitto Unionin feministit.

Unioni otti kommentista onkeensa ja kutsui tällä viikolla missikisojen kärkikolmikon vieraakseen Bulevardille.

Kun mukaan saatiin vielä kulttuuriministerin tehtäviä toistaiseksi hoitava Tanja Saarela, Miss Suomi 1991, median kiinnostus oli taattu.

Missit ja feministit kohtasivat. On vaikea keksiä seksikkäämpää jutunaihetta.

Mutta missit ja feministitpä pettivät odotukset - eli ennakkoluulot. Kaikki meni mitä sisarellisimmassa hengessä.

Kukaan ei ärhennellyt, syyllistänyt eikä syyllistynyt. Missit olivat fiksuja ja nättejä. Feministit olivat nättejä ja fiksuja.

Kaikki olivat kutakuinkin samaa mieltä asioista. Kun Unionin hallituksen puheenjohtaja Veronika Honkasalo esitteli feministien tavoitteita, missit nyökyttelivät hyväksyvästi.

Kun Miss Suomi 2007 Noora Hautakangas kertoi kokemuksistaan pikkutyttöjen pakottamisesta perinteiseen muottiin, oli feministien vuoro nyökytellä.

Kun Saarela tunnusti pitäneensä itseään aina feministinä, koko sali nyökytteli.

Feminismistä onkin tulossa pikkuhiljaa yleisesti hyväksytty aate. Syitä on monia.

Nykyajan nuoret naiset ovat aivan liian itsevarmoja ja koulutettuja, jotta he jaksaisivat hävetä tasa-arvopyrkimyksiään. Jokainen haluaa sen täyden euron eikä vain 80:tä senttiä.

Tämän lisäksi feminismin ja feministien haukkuminen alkaa olla auttamattoman vanhanaikaista. Jos joku haluaa osoittaa olevansa vähän tyhmä tai yksinkertainen, hän alkaa mollata feminismiä.

Kiihkeimmät feministien vihaajat löytyvät internetin keskustelupalstoilta. He toimivat nimimerkkien suojissa. Se kertoo häpeästä.

Mutta naisasianaisia on moneen junaan. Yleisimmät feministityypit ovat kevyt-, väli- ja raskasfeministit.

Kevytfeministi eli Feministi Light aloittaa lauseensa "Olen feministi, mutta..."

Mutta-sanan jälkeen tulee erityylisiä lievennyksiä.

Olen feministi, mutta en ole miehiä vastaan. Olen feministi, mutta en kannata vastakkainasettelua. Olen feministi, mutta onhan meillä Suomessa asiat paljon paremmin kuin monissa muissa maissa.

Varauma viestii kuulijalle, että ei tässä mitään tiukkapipoja olla. Kevytfeministi on kuitenkin jo valovuosien päässä niistä naisista, jotka hokivat "En ole feministi, mutta...".

Kevytfeministi tajuaa, että tasa-arvoasioissa on Suomessakin parantamisen varaa.

Välifeministit tietävät ja luottavat kuulijankin tietävän, ettei feminismi ole koskaan ollutkaan miehiä vastaan.

Siksi välifeministin ei tarvitse käyttää mutta-sanaa. Sen sijaan hän käyttää koska-sanaa.

Olen feministi, koska palkkaeroille pitää tehdä jotain. Olen feministi, koska patriarkaalinen yhteiskuntamalli rajoittaa ihmisten valintoja. Olen feministi, koska naisillakin pitää olla ihmisoikeudet.

Välifeministit suhtautuvat epätasa-arvoon ongelmana, joka pitää ratkaista. He ovat feminismin insinöörejä, työkalupakkien kokoajia.

Raskasfeministit ovat naisasialiikkeen äärilaitaa. Heitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa telaketjufeministeihin tai muihin kuluneisiin kliseisiin.

Raskasfeministi ei käytä mutta- eikä koska-sanaa, sillä hän ei halua selitellä näkemystään.

Raskasfeministi toteaa yksinkertaisesti, että "olen feministi". Hän tietää, että fiksu kuulija tietää, että kellään fiksulla ihmisellä ei ole muuta vaihtoehtoa.

Sitten on tietysti heitäkin, joille F-sana on yhä ylivoimaisen vaikea. He ehkä tiedostavat epätasa-arvon, mutta yrittävät selvitä muilla keinoin kuin feministiksi tunnustautumalla.

Tanja Saarela summasi Unionin tilaisuudessa, mitkä ovat yleisimmät selviytymiskeinot politiikassa.

Ensinnäkin on niitä naisia, jotka muuttuvat "hyviksi jätkiksi" eli pikkumiehiksi miehien joukkoon. Sitten on niitä, jotka keskittyvät naisille soveliaiksi katsottuihin asioihin eli esimerkiksi hoiva-alaan. Kolmas ryhmä koostuu niistä, jotka ottavat strategiakseen miesten mielistelyn ja myötäilyn.

Kutsuttakoon näitä kaikkia naisia nuppufeministeiksi. Heissä kaikissa on feminismi jossain nupullaan, vaikka se ei olekaan vielä puhjennut kukkaan.

Heitä ei Unionin tilaisuudessa näkynyt.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi

 
RSS
Osoite Töölönlahdenkatu 2
PL 18, 00089 SANOMA
Puhelin +358 9 1221
© Helsingin Sanomat, a Sanoma company - aineiston luvaton käyttö toisen palvelun osana kielletty

Etkö löytänyt etsimääsi?

Kokeile hakua.