"Onneksi on kotimaa, johon palata"

Toinen paluu oli Malveen perheelle ensimmäistä helpompi

  Tarja Malve, 49, tietää, että paluu ulkomaankomennukselta on usein haasteellisempi työnsä jättäneelle puolisolle.

Kun Malveen perhe palasi Singaporesta Suomeen 1994, kului vuosi, ennen kuin Tarja Malve löysi lama-Suomesta töitä. Suomeen oli jouduttu muuttamaan kiireellä, ja Singaporeen oli kova ikävä.

"Pitkään aikaan en voinut katsoa valokuvia, jotka oli otettu Singaporessa. Tunteet nousivat pintaan. Tilanne nollautui vasta kun pääsin käymään siellä."

Viime tammikuussa oli jälleen hyvästien aika. Silloin perhe jätti Kiinan kuuden työkomennusvuoden jälkeen. Nyt paluuta lievitti valmis koti Suomessa.

"Eniten rassaa työttömyys, ja paluu vaatii aina oman surutyönsä. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei uskaltaisi taas lähteä maailmalle. Onneksi on kotimaa, johon palata."

Malveen lapset Marko, 17, ja Patrik, 18, palasivat Suomeen vanhempia aikaisemmin: toinen meni lukioon, toinen armeijaan. Armeijan jälkeen Patrik muutti takaisin Kiinaan.

Marko Malveen mielestä hankalinta on, kun kokemuksia ei pysty jakamaan kavereiden kanssa.

"Jotkut antavat vaikutelman, että haluaisivat kuulla kokemuksista, mutta kun alkaa kertoa, kiinnostus karkaa "

"Alussa oli vaikeaa sekin, ettei ollut katsonut samoja tv-ohjelmia ja lukenut samoja lehtiä kuin ikätoverit. En keksinyt, mistä olisi puhunut", hän sanoo.

Vanhemmat ovat keskenään sopineet, etteivät he puhu Kiinasta spontaanisti. Vaikeneminen tuntuu kuitenkin kurjalta, Tarja Malve sanoo.

"Singaporen jälkeen huomasin, että monet pitivät puheitamme brassailuna. Se tuntui surulliselta, sillä arkikokemukset ovat vain tapahtuneet meille eri maassa."

Fortumilla työskentelevä Antti Malve, 49, myöntää, että varma työpaikka mennessä ja tullessa nopeuttaa sopeutumista. Paluu myös helpottuu kertojen myötä.

"Kun paluubluesin on kerran kokenut, yllätyksiä ei tule", hän pohtii.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi