Palvelutöissä yhä enemmän villejä käytäntöjä

Nuoret ovat "vaivattomia" työntekijöitä

Yläasteikäinen serkku jakaa mainoksia Espoossa saadakseen ylimääräistä taskurahaa.

Työnantaja tuo hänelle mainokset nipuissa, serkku taittelee ne jakamista varten sisäkkäin ja kuljettaa pyörällään 360 talouteen. Aikaa urakkaan kuluu nelisen tuntia.

Palkka on himpun yli 12 euroa koko työrupeamalta.

Serkun kaltaisia on monia. He ovat taivaanlahja työnantajalleen, koska he ovat halpoja eivätkä he yleensä piittaa oikeuksistaan.

Myös videofirma Makuunissa paiskittiin vuosia töitä pilkkahinnalla. Kun yksi tympiintyi mitättömään palkkaan ja outoihin työehtoihin, muita taskurahan kerääjiä tuli tilalle. Vasta nyt Makuunissa neuvotellaan uudesta työehtosopimuksesta.

Kaksipiippuinen juttu: toisaalta nuori oppii tekemään töitä ja tienaamaan itse rahansa - toisaalta ei voi olla oikein, että nuoren ja kokemattoman oikeudet ovat heikommat kuin meidän muiden.

HairStoren työntekijät eivät valita kuukasipalkoistaan, ne ovat alalle kohtuulliset. He ovat väsyneet työehtoihin ja työnantajan yksinvaltaisiin otteisiin.

Heidän tilanteensa on sama kuin teiniserkun: kun haluaa vain tehdä työtä, tienata rahaa ja saada työtodistuksen, melkein mikä tahansa työ kelpaa.

Niin kauan menee hyvin kuin työntekijä hoitaa työnsä mukisematta. Kun hän alkaa vaatia oikeuksiaan, seinä nousee vastaan.

Ammattiliitot eivät voi puuttua tilanteeseen, jos nuoret eivät ole liiton jäseniä - eivätkä he palvelualoilla yleensä ole. Liittoon he ovat yhteydessä liian myöhään; vasta sitten, kun tarvitsevat jo oikeusapua.

Työsuojeluviranomaisten taas on vaikea auttaa, koska heidän tehtäviinsä ei kuulu käydä oikeutta työntekijöiden puolesta.

Työntekijä jää oman onnensa nojaan.

Voi vain arvailla, miten ruman kuvan työelämästä saa ensimmäisessä työpaikassaan oleva nuori, jota työnantaja kepulikonstein pitää talutusnuorassaan.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi