Paraguayn-vuosi muutti ystävyyssuhteetkin

Maija Hannunkarin sopeutuminen vie aikaa

 "Oliks siistii?"

Kysymys tuntuu absurdilta, kun on juuri palannut vaiherikkaan vaihto-oppilasvuoden jälkeen Suomeen. Ylä- ja alamäkiä on mahdoton tiivistää näppäräksi vastaukseksi.

"Ei siihen voi vastata kuin lyhyesti, että oli siistiä. Tulee tunne, ettei kysyjää oikeasti kiinnosta", Paraguaysta kesällä palannut Maija Hannunkari, 19, sanoo.

"Toinen ärsyttävä kommentti on se, että 'ethän sä ole muuttunut yhtään'. Itse tietää muuttuneensa, ja toinen sanoo viiden minuutin jälkeen, että onneksi et ole."

Hannunkari sanoo kärsivänsä paluuvaikeuksista yhä. Espoolaisen abiturientin poissaolovihkoon on kertynyt ennätysmäärä merkintöjä.

Monet ystävyyssuhteista ovat menneet uusiksi. Entisen kaveriporukan kanssa on ollut vaikea keksiä puhuttavaa. Toisista, ennen etäisemmistä kavereista on tullut hänen mukaansa puolestaan läheisiä.

"Tiesin, että paluu tulee olemaan vaikea. En silti uskonut, että se on näin vaikea. Lähinnä kyse on sosiaalisista vaikeuksista, ihmissuhteista."

Paraguayhin hän päätyi sattumalta. Paikkoja oli vapaana, ja kaukainen maa kiehtoi.

Yhteyttä Suomeen Hannunkari piti puhelimitse ja netissä. Nyt linjat laulavat vaihtarikavereiden ja Paraguayn-perheen kanssa.

"En voinut edes kuvitella, miten erilainen maa se on Suomeen verrattuna. Kaksi eri maailmaa. Tuntuu, ettei kuulu kumpaankaan. Siksi ei jaksa panostaa kumpaankaan", Hannunkari sanoo.

Hän on purkanut paluutaan psykologin kanssa. Myös suunnitelmissa oleva matka auttaa.

Hän aikoo lähteä ensi kesänä kuukaudeksi Paraguayhin matkaseuranaan ystävä, joka myös oli vaihto-oppilaana samassa maassa.

"Se motivoi ja antaa energiaa", Maija Hannunkari sanoo.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi