Potku vie rintauimaria eteenpäin

 Suomalainen kuntouimari ui rintaa yleensä pää koko ajan pinnan yläpuolella, sillä oikea uloshengitys veteen on vaikea oppia.

Pään pysty asento painaa kuitenkin uimarin jalkoja alas päin. Ne saattavat painua jopa metrin syvyyteen, eikä asento ole enää sulava.

Myös rintauinnin potku on vaikea oppia, sillä se tapahtuu selän takana, painottomassa tilassa. "On vaikeaa hahmottaa, miten jalat liikkuvat", Ilkka Keskinen sanoo. Harjoittelu vaatii kärsivällisyyttä ja usein ulkopuolista neuvojaa.

Rintauimari käyttää jalkapohjiaan, joiden avulla saa otteen veteen. Ne ovat uimarille tärkeät samaan tapaan kuin kämmenet käsivedossa, Keskinen sanoo.

Ensin vedetään jalkoja koukkuun, kantapäät kohti takamuksia. Polvet tulevat noin hartian leveydelle. Nilkat ovat koukussa.

Potkuvaiheessa jalkaterät lähtevät leviämään kiihtyvällä vauhdilla sivullepäin, ja jalkapohjat asettuvat sopivaan asentoon työntövoiman saavuttamiseksi. Tehoa potkuun tulee, kun jalat viedään napakasti kiertoliikkeellä yhteen.

"Sen jälkeen voi huljutella hetken aikaa liukuasennossa ennen käsivetoa ja uutta potkua", Keskinen neuvoo.

Potku antaa noin puolet rintauinnin työntövoimasta.

Rintauinnin käsiveto tapahtuu edessä, ja uimari voi itse tarkkailla sen onnistumista. Siksi se on aika helppo oppia. Tärkeää on saada hyvä ote vedestä, mutta veto ei saa mennä liian taakse.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi