Prostituutio

Prostituutio puhuttaa. Mitä tähän mennessä on tapahtunut? Kerrataan.

1990-luvun alku: Seksibisnes on lisääntynyt räjähdysmäisesti laman myötä. Prostituoitujen tukikeskus perustetaan.

1993: Marjatta Stenius-Kaukonen (vas) kritisoi työvoimatoimistoja, jotka välittävät naisia seksilinjoille.

1994: Oikeusministeriön seksibisnestoimikunnan mukaan seksibaareihin liittyy naiskauppaa.

1997: Kotkan punaisen talon jutun käsittely alkaa. Tiedot talon toimintaan liittyneestä pakottamisesta ja väkivallasta kuohuttavat julkisuudessa.

1998: Seksin osto kielletään Ruotsissa. Annika Lapintie (vas) tekee ponnen Ruotsin mallin toteuttamisesta Suomessa. Ponsi ei mene läpi.

1999: Seksin ostaminen alaikäiseltä kriminalisoidaan. Julkinen prostituutio kielletään Helsingin järjestyssäännössä.

2000: Suomi allekirjoittaa YK:n Palermon sopimuksen, joka velvoittaa toimimaan naiskauppaa vastaan. Sortavalan venäläiset lapsiprostituoidut puhuttavat mediassa.

2001: Eva Biaudet (r) vaatii seksipalveluiden oston kriminalisoimista.

2002: Oikeusministeriön työryhmä alkaa pohtia seksipalvelujen oston kriminalisointia. Nytkis (Naisjärjestöt Yhteistyössä ry) kannattaa lakia. Ryhmä prostituoituja perustaa Seksialan liiton. Sulo Aittoniemi (alk) tekee aloitteen bordellin perustamisesta VR:n makasiineille. Aloite tyrmätään.

2003: Bordellikeskustelu käynnistyy Osmo Soininvaaran (vihr) haastattelusta Ilta-Sanomissa. Myöhemmin ministeri kieltää kannattaneensa bordelleja ja ehdottaa "ilotyttöjen osakuntia".

Keskustelu jatkuu. Tammikuussa Nyt-liite haastattelee Pro-tukipisteen toiminnanjohtajaa Jaana Kauppista.

Jaana Kauppisen haastattelu sivuilla 12-14.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi