"Purjehdus on shakkia merellä"

Tero Hurmalainen halusi kippariksi. Kilpapurjehtija Silja Lehtinen näytti, että seilorilta vaaditaan kylmää päätä ja vatsalihaksia.

Kilpapurjehtija Silja Lehtinen, 24:

"Ihmiset usein luulevat, että purjehdus on rikkaiden harrastus. Lajin aloittaminen ei kuitenkaan vaadi hirveästi rahaa, sillä omaa venettä ei tarvitse. Monilla purjehdusseuroilla on oma purjehduskeskuksensa, jonka omistamia veneitä jäsenet saavat käyttää joitakin satoja euroja maksavan kausimaksun hinnalla.

Tykästyin purjehtimiseen jo pikkulapsena, sillä se on älykäs urheilulaji. Se on kuin shakkia merellä. Olosuhteet ovat joka kerta erilaiset, ja päätöksiä joutuu tekemään nopeaan tahtiin.

Kilpapurjehdus on todella fyysistä. Koville joutuvat etenkin reidet, lonkankoukistajat ja vatsalihakset, sillä venettä tasapainotetaan tuulen voimia vastaan roikkumalla veneen ulkopuolella.

Purjehtijan ei tarvitse olla meteorologi, mutta joitakin sääilmiöitä pitää tuntea, jotta lajissa pärjää. On esimerkiksi tiedettävä, millaiset pilvet lupaavat minkäkinlaisia puhureita.

Purjehtiessa maltti on valttia. Merellä voi tulla odottamattomia tilanteita, eikä saa panikoida.

Ei purjehtiminen silti ole vaarallista. Olen ollut lajin parissa melkein 20 vuotta, eikä minulle ole ikinä sattunut mitään. Puomi on kyllä kolahtanut päähäni monesti ja veteenkin olen tippunut satoja kertoja. Mutta merestä pääsee ylös, jos sinne putoaa.

Suomessa voi purjehtia huhtikuun lopusta marraskuuhun. Lajin kerkiää siis hyvin aloittaa vielä tänäkin kesänä. Elo- ja syyskuu ovat Suomessa yleensä parasta purjehdusaikaa, koska vedet ovat silloin lämpimät."

Yrittäjä Tero Hurmalainen, 39:

"Halusin kokeilla purjehtimista, sillä moni tuttavani harrastaa sitä. Liuskasaaren satamassa Silja pyysi minua ensiksi näyttämään, mistä tuulee. Läpäisin testin ja sain siirtyä match race -vene Elliot6:een. Kuusimetrinen paatti tuntui aluksi kiikkerältä, mutta kölivene ei voi kaatua.

Purjehdimme pari tuntia Helsingin edustalla, ja kokeilin sekä kipparin että keula- ja keskigastin hommia. Gastit auttavat kipparia navigoinnissa, vaihtavat purjeita ja tasapainottavat veneen kulkua painollaan.

Silja neuvoi tiimiinsä kuuluvan Mikaela Wulffin kanssa, kuinka purjeet pidetään pulleina ja vene liikkeessä. Tuuli oli navakka, ja aika ajoin vauhtimme yltyi kovaksi.

Huomasin, että purjehtiminen on yhteistyötä, joka vaatii hyviä kommunikaatiotaitoja. Se ei todellakaan ole mitään merellä lillumista, vaan ketteryyttä ja nopeaa päätöksentekoa vaativaa urheilua. Esimerkiksi käännöksissä veneessä täytyy vaihtaa puolta salamannopeasti ja varoa, ettei puomi osu päähän.

Silja sanoi, että purjehduksen parissa on paljon fiksuja ihmisiä. Se on helppo uskoa, sillä laji vaatii reaktiivisuutta.

En kerinnyt purjehtiessa juuri maisemia katsella, kun koko ajan oli tekemistä. Kipparin hommaa kokeillessani ohjasin pari kertaa väärin ja vene kääntyi tuulessa todella nopeasti. Silloin vatsanpohjassa oli hetken jännä fiilis, mutta en sentään pelännyt putoavani.

Purjehtimisen jälkeen olo oli uskomaton. Olin sanaton, niin upea kokemus oli. Harkitsen vakavasti purjehtimisen aloittamista. Jos lapseni ja vaimoni innostuisivat lajista, se olisi hyvä tapa viettää perheen kanssa aikaa."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi