Talo kuin lintulauta

Arkkitehti Kati Juola-Alanen suunnitteli perheelleen ekotalon, joka lämpiää puilla.

Raasepori. Talon emäntä Kati Juola-Alanen tulee ovelle paljain varpain ja kutsuu sisään.

Pinta-alaltaan 92 neliön talo on yhtä avaraa huonetta. Suuret ikkunat tuovat sisään valon ja metsämaiseman.

Koivuhalot rätisevät avotakassa. Perheen viisivuotias tytär Ninja Alanen kiipeää tottuneesti halkolaatikolta uunin päälle. Uuninpankko on myös talon kahden kissan mielipaikka.

"Tuohon varattiin paikka kaasuhellalle, mutta sitä ei ole tarvittu", Juola-Alanen osoittaa talon keskiötä hallitsevaa valkoista sydänmuuria.

"Valmistamme ruuan puuhellalla ja leivinuunissa."

Halkoja säilytetään terassin alta, mistä ne tuodaan ulko-ovelle kottikärryillä, ja siitä sisään pyörillä varustetulla laatikolla.

Puuhuolto on raaseporilaisperheessä tärkeää, sillä talo lämpiää puilla ympäri vuoden. Kolme pientä sähköpatteria on asennettu siltä varalta, että talosta ollaan poissa pitempään. Silloin patterit säilyttävät talon peruslämmön.

Pattereita tarvitaan harvoin, sillä kolmihenkinen perhe viihtyy parhaiten kotosalla.

Ja miksi ei viihtyisi. Talo rakennettiin itselle mieluisaksi.

Yhdysvalloissa arkkitehdiksi opiskellut Kati Juola-Alanen erikoistui ekoarkkitehtuuriin Hollannissa.

Omasta talostaan hän halusi viihtyisän ja ympäristöä säästävän. Se ei saanut myöskään olla kallis.

Matalaenergiataloksi tehty puurunkoinen rakennus valmistui vuonna 2006. Talo hyödyntää auringonlämpöä sulkeutumalla pohjoiseen ja avautumalla etelään. Syksyn ja kevään auringonsäteet lämmittävät sisätiloja suurten ikkunoiden läpi. Kesäauringolta suojaa pulpettikaton lippa, joten jäähdytystä ei tarvita.

Ulkoseinän laudoitus on tervattu, jotta se kestäisi sään vaihteluita. Seinät, lattia ja katto on eristetty paksusti Ekovillalla, joka on valikoidusta sanomalehtipaperista valmistettu hengittävä eriste. Pintamateriaalit ja maalit ovat kaikki luonnonmukaisia.

Rakentamisessa syntyneet hukkamateriaalit on käytetty hyödyksi. Vaatekaapin liukuovi rakennettiin jätelaudoista, ja terassin lattialaudat ovat ylijääneitä kattolautoja. Pellitykset tehtiin arvokkaasta kuparista, mutta nekin olivat käytettyjä ylijäämäpaloja.

Talo mukautuu eri elämäntilanteisiin. Yhtenäistä sisätilaa voi myöhemmin muunnella liukuseinien avulla – esimerkiksi siinä vaiheessa, kun Ninja-tytär haluaa enemmän omaa rauhaa.

Ekologinen talo sopii asukkaidensa elämäntapaan.

Perheellä ei ole televisiota eikä paljon muitakaan sähkölaitteita. Pihavaloja ei asennettu, jotta tähtien valo näkyisi sisälle taloon.

Perheen isä Sami Alanen ihmettelee, mihin ihmiset tarvitsevat suuria taloja ja tavaran paljoutta.

"Yksi paistinpannu, pata ja kattila, puukauha, muutama lautanen ja lasi, yksi lakanasetti", hän luettelee perheen tavaroita. Vähät astiat ovat avohyllyillä tiskipöydän yläpuolella. Paistinpannu roikkuu hellankupeella.

Lankakoreista rakennetut tornit tiskipöydän vieressä sisältävät tarpeelliset kuivamuonat ja keittiötarvikkeet. Jääkaappipakastimia on kaksi. Niihin mahtuu pihaviljelmien sato.

Kati Juola-Alanen tarttuu tottuneesti kirveeseen, joka nojaa uunin kupeeseen. Hän asettaa halon hakkuupölkylle ja kalauttaa klapin kahtia.

Näin toimii ekotalon energiahuolto käytännössä.

"Teemme puut valmiiksi pesään aamua varten", hän selittää. "Sami herää työaamuina puoli neljältä ja tuikkaa tulet uuniin."

Joogaopettajana työskentelevä Sami Alanen ajaa polkupyörällä 13 kilometrin matkan Karjaan rautatieasemalle ja sieltä junalla Helsinkiin. Tällä haavaa hän työskentelee kahtena päivänä viikossa.

"Olen täysin herännyt, kun pääsen junalle. Viime talvena parta oli yhtenä aamuna täynnä jääpuikkoja. Kopistelin ne muina miehinä junan lattialle."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi