Terveystiedon ristiriitaisuus lisää vaihtoehtolääkintää

Marjut Svahn kirjoitti hiljattain Elämä&Terveys -sivuilla kolumnissaan näin: "Parin tunnin kuluttua saapuu mukava, selkeä ja ammattitaitoa uhkuva naislääkäri. Hän kuuntelee, kokeilee, painelee ja haluaa ottaa osastolle, mennessään vielä taputtaa. Homma on asiantuntijan käsissä. Rouvalle tulee hyvä olo: tuo lääkäri osaa parantaa."

Miksi meille ei riitä, että asiantunteva lääkäri kuuntelee, tutkii, määrittää taudin ja hoitaa? Miksi lääketieteen hoitojen lisäksi länsimaalaiset ihmiset suosivat niin sanottuja vaihtoehtoterapeutteja ja käyttävät kymmeniä erilaisia, virallisen lääketieteen ulkopuolisia hoitoja?

Esimerkiksi Luonnonlääketieteen keskusliiton kotisivuilla esitellään 81 vaihtoehtoista hoitomuotoa jäsenkorjauksesta magneettihoitoihin ja hermoratahieronnasta ääniterapiaan.

Joka kymmenes suomalainen on viimeisen vuoden aikana käyttänyt jotakin vaihtoehtoista hoitoa, ja runsas kolmannes aikuisista käyttää päivittäin yhtä tai useampaa luontaistuotetta. Innokkaimpia käyttäjiä ovat koulutetut, työikäiset naiset.

Tämä selviää syksyllä 2006 ilmestyneestä Kansanterveyslaitoksen julkaisusta Terveyspalvelujen käyttö ja sen väestöryhmittäiset erot. Julkaisu perustuu vuosina 2000 ja 2001 toteutettuun Terveys 2000 -tutkimukseen.

Vaihtoehtoisilla hoidoilla tutkimuksessa tarkoitettiin muun muassa kiropraktikon, akupunktiohoidon antajan, homeopaatin ja kansanparantajan antamaa hoitoa, mutta ei fysikaalista hoitoa eikä hierontaa.

Luontaistuotteilla tarkoitettiin muun muassa vitamiineja, kivennäisaineita, rasvahappoja ja maitohappobakteereita sisältäviä valmisteita, homeopaattisia valmisteita sekä lääkekasviuutteita, kuten punahattua tai mäkikuismaa, sisältäviä rohdosvalmisteita.

Vaihtoehtolääkinnän ja lääketieteen raja on epämääräinen ja liikkuva. Välillä vitamiinivalmisteet katsotaan vaihtoehtotuotteiksi, välillä lääkkeiksi. Nivelrikon oireita lievittävää glukosamiinia on kaupan sekä reseptilääkkeenä että ravintolisänä. Hieronta, kiropraktiikka ja akupunktio saatetaan luokitella joko vaihtoehtoisiksi tai lääketieteellisiksi hoidoiksi. Homeopatia luetaan yleensä vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin, mutta homeopaattiset valmisteet ovat EU:n ja Suomen lainsäädännön mukaan lääkkeitä.

Lääkäri, joka syö päivittäin monivitamiinipillerin ja rasvahappokapselin, ei yleensä pidä itseään vaihtoehtolääkinnän käyttäjänä. Kuitenkin hän saattaa miettiä, miksi samoja rasvahappokapseleita käyttävä atoopikkopotilas suosii vaihtoehtolääkintää. Sairaanhoitaja kokeilee "huvikseen" stressin lievitykseen vyöhyketerapiaa. Kuitenkin hän potilaan kysyessä saattaa sanoa: "En suosittele vyöhyketerapiaa, koska sitä ei ole tieteellisesti tutkittu."

Pitkäaikaissairaat hakevat vaihtoehtoisista hoidoista helpotusta vaikeasti hoidettaviin oireisiin ja kipuihin. Yleensä on kyse sellaisista vaivoista ja sairauksista, joihin lääketieteestä ei löydy parantavaa apua. Etenkin niska-, selkä- ja nivelvaivoista sekä allergia- ja ahdistusoireista kärsivät ihmiset kokeilevat usein luontaishoitoja ja -tuotteita.

Tutkimusten mukaan Suomessa ja muissa kehittyneissä maissa vaihtoehtoisia hoitoja käytetään pääasiassa tavanomaisten lääketieteen tarjoamien hoitojen ja lääkkeiden lisäksi eikä lääketieteellisten keinojen vaihtoehtona.

Monet syöpäpotilaat ja muut vakavasti sairaat ihmiset kokeilevat vaihtoehtohoitoja ikään kuin "viimeisenä toivona" tai varmistaakseen, että "kaikkea on kokeiltu".

Vastoin oletuksia käyttäjät eivät yleensä ole pettyneet lääketieteen palveluihin. Esimerkiksi kanadalaisessa, vuonna 2005 julkaistussa katsauksessa todettiin, että vain kahdessa tutkimuksessa 52 tutkimuksesta syöpää sairastaneet potilaat ilmoittivat vaihtoehtohoitojen käytön syyksi pettymyksen lääketieteen hoitoihin tai lääkäreihin.

Terveyden vaalimisesta ja sairauksien ehkäisystä ja hoidosta löytyy nykyään valtavasti tietoa muun muassa internetistä. Tiedon luotettavuuden arviointi on kuitenkin vaikeaa.

Asiallinenkin terveysviestintä saattaa olla ristiriitaista. Jopa lääketieteen asiantuntijat voivat päätyä vastakkaisiin näkemyksiin tulkitessaan samoja tutkimuksia ja katsauksia. Tiedeyhteisöissä tämä on usein avaus laajemmalle keskustelulle.

Maallikko ei kuitenkaan tiedä ketä uskoa ja mihin luottaa, kun vuoropäivinä samassakin lehdessä asiantuntijat esittelevät erilaisia hoito-ohjeita samalle vaivalle tai taudille. Ristiriitainen terveystieto hämmentää ja saattaa voimistaa vaihtoehtolääkinnän asemaa.

Terveydestä on tullut viihdettä, mikä puolestaan voi lisätä medikalisaatiota eli elämään normaalisti kuuluvien asioiden lääketieteellistämistä. Lääkkeitä ja lääketieteellisiä hoitoja käytetään pitämään yllä normaaliutta tai korjaamaan epänormaaliutta. Medikalisaatio lisää myös vaihtoehtolääkinnän ja -tuotteiden kysyntää ja tarjontaa.

Ihmisiä kiinnostavat edelleen perinteiset ja osin uskomuksiin nojaavat hoitokeinot ja valmisteet. Onnistuessaan hoidot voivat tyydyttää ihmisten kuulluksi tulemisen ja kosketuksen kaipuuta. Luonnonmukaisuus ja kokonaisvaltaisuus ovat epämääräisiä mutta houkuttelevia termejä, jotka usein virheellisesti liitetään vaihtoehtolääkintään.

Suomalaiset arvostavat yksilön omaa toimintaa terveyden edistämisessä. Ihmiset pitävät terveellistä ravintoa ja riittävää liikuntaa tärkeinä sairauksien ehkäisyssä. Jotkut yrittävät edistää terveyttään myös luontaistuotteilla ja vaihtoehtohoidoilla. Itsehoito saattaakin vahvistaa positiivista kokemusta elämänhallinnasta.

Kirjoittaja on lääkäri

ja tietokirjailija.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi