Uimari hakee sulavaa liukua

Hyvän uimataidon edellytyksiä ovat vedenpelon voittaminen ja hyvä hengitystekniikka

Video: Katso videolta oikea rintauintitekniikka

JYVÄSKYLÄ. Käsi liukuu veden pinnassa ja hakee otetta. Se taittuu uimarin vartalon alle ja työntää vettä.

Vesiliikunnan lehtori Ilkka Keskinen seuraa suoritusta. Hän painuu sukelluksiin ja tarkkailee tekniikkaa myös veden alla.

Keskinen opettaa Jyväskylän liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tulevia liikunnanopettajia, joiden tulee tuntea uimataidon oppimisen vaiheet. Monen virkistys- ja kuntouimarinkin tyyli on korjaantunut Keskisen ohjeilla.

Hyvän uimataidon tiellä on esteitä. Vesi tuntuu epämiellyttävältä, hengitystekniikka on vaikea oppia ja uppoaminen pelottaa.

"Koska vesi ei ole ihmiselle luonnollinen ympäristö, ihminen välttää luonnostaan pään pistämistä veteen. Meillä on geeneissä käsky, että älä hengitä vedessä."

"Jos kuitenkin haluaa oppia uimaan hyvin, uloshengitys on puhallettava veteen. Uinnin pitää olla virtaviivaista. Se on oikeastaan sukeltamista", Keskinen sanoo.

Aluksi luonnonvastaiselta tuntuvan uloshengityksen veteen oppii kyllä harjoittelemalla, Keskinen rohkaisee. Pitää vain kokeilla puhaltamista ja katsoa, mitä tapahtuu.

Uppoamisen pelko ja veden kokeminen epämiellyttävänä aiheuttavat aina huonon uintiasennon. "Uimari painaa vedon alaspäin pitääkseen pään ylhäällä. Jalat painuvat alas, ja virtaviivainen asento on mennyttä."

Asentovirheen taustalla on usein väärä käsitys, että ihminen uppoaa vedessä. Ihmisen tiheys on kuitenkin hieman pienempi kuin veden. Siis vesi kannattelee ihmistä.

Monet ihmiset joutuvat jopa paniikkiin, kun jalat lähtevät painumaan alas. Se johtuu vain siitä, että jalkojen tiheys on suurempi kuin ylävartalon, jossa on keuhkot.

Kaikki ihmiset eivät kellu vaaka-asennossa. Naiset kelluvat hieman paremmin kuin miehet, koska heillä on enemmän rasvakudosta ja vähemmän lihaskudosta kuin miehillä.

Uppoamisen pelon voittaminen on loppujen lopuksi aika yksinkertaista, Keskinen rauhoittelee. Kellumisen ihmeen toteaminen vaatii vain hiukan aikaa ja kärsivällisyyttä.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi