Vanhemmat kokevat syyllisyyttä, mutta vastuu on tekijän

Parhaiten perheet selviytyvät tällaisista tilanteista yhdessä

 Yllättäen tietoon tulevat oman lapsen tekemät rikokset ovat useimmille vanhemmille järkytys, mutta lapsen paljastuminen kirkonpolttajaksi voi olla todellinen sokki.

"Porvoon kirkonpoltolla on niin suuri symboliarvo, että varmasti se herättää vanhemmissa voimakasta syyllisyyttä ja häpeää. Vanhempi ei voi välttyä ajatukselta, että mikä minun kasvatuksessani on mennyt näin pieleen", poliisipsykologi Lasse Nurmi keskusrikospoliisista sanoo.

Hänen mielestään vanhempien ei pitäisi ottaa liikaa syyllisyyttä itselleen.

Nurmi ei ole ollut ammattinsa puolesta tekemisissä Porvoon tapauksen kanssa.

Tuhopolton taustalla voi olla psyykkinen sairaus, mutta tällainen tyypillinen tuhopolttaja toimii yksin. Se, että Porvoossa nuoria oli paikalla kolme, viittaa Nurmen mielestä siihen, että kyseessä voi olla joko jokin ideologia, kuten saatananpalvonta, tai hetkellinen mielijohde.

"Ilmiöillä on kummallinen taipumus tarttua, ja polttaminen on ollut eräänlainen muoti-ilmiö. Kyseessä voi olla hölmö päähänpisto, joka huonolla tsäkällä on onnistunut", Nurmi sanoo.

Tällöin tekijätkin luultavasti katuvat tapahtunutta. Vanhempienkin kannalta hölmöys voi olla muita vaihtoehtoja helpompi hyväksyä.

Nurmen mielestä vanhempien olisi hyvä saada kriisiapua, jotta ulkopuolinen voisi auttaa heitä selvittämään itsesyytöksiä ja syyllisyyden tunteita.

"Ja kestämään tilannetta, josta on tullut koko kansan suru", Nurmi sanoo.

Syiden etsiminen kuuluu selviytymiseen, sanoo traumapsykoterapeutti psykologi Soili Poijula.

Vanhemmille tilanne on ristiriitainen, kun heidän lapsensa on tahallaan tehnyt yhteisöä järkyttäneen teon, rikoksen.

"Vaikka siihen liittyisi lieventäviä asianhaaroja eikä se ole ollut harkittua, suunniteltua pahuutta, se on kuitenkin tehty tahallaan", Poijula sanoo.

Kun muille kyseessä on kansallinen ja uskoon liittyvä järkytys ja menetys, perhe kokee asian läheistensä kannalta.

"Perheellä on raskas tehtävä seisoa tässäkin tilanteessa rinnalla ja auttaa eikä hylätä ja myös kestää yhteisön kriittisyys, vihamielisyys ja pettymys", Poijula sanoo.

Parhaiten perheet selviytyvätkin äärimmäisistä tapahtumista juuri perheenä. "Tekijä kantaa vastuun teoistaan, mutta selviytyminen on perheen yhteinen tehtävä."

Vaikka myös vanhempiin voi kohdistua arvostelua, Poijula uskoo, että ihmiset ymmärtävät, ettei vanhempia voi syyttää tämänikäisten teoista.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi