Kun luottoluokittaja Standard & Poor's alensi viikonlopun alla useiden euromaiden luottoluokituksia, eri puolilla Eurooppaa nousi kova poru.

Päätöstä moitittiin monin tavoin: analyysi luokituksen alennuksen saaneesta maasta perustui virheelliseen tietoon; teko oli vastuuton tilanteessa, jossa euroalue yrittää päästä voitolle velkakriisistään; ratkaisu kertoo, että amerikkalaiset luokittajat eivät edes halua ymmärtää Eurooppaa; seuraus on velkakriisin pahentuminen, koska lainaraha kallistuu; myös väliaikaisen vakausrahaston luokitus heikkenee, mikä tarkoittaa kriisin vastatoimien heikkenemistä.

Voi olla, että kaikki nämä moitteet ovat vääriä.

Jos katsoo esimerkiksi euroalueen toiseksi suurimman talousmahdin Ranskan taloutta, sen luokituksen lasku oli aivan perusteltu.

Maa on syönyt enemmän kuin tienannut yli 30 vuotta. Vaje on ylittänyt summan, joka vastaa seitsemää prosenttia kansantuotteesta, ja työttömyys kasvaa. Talous on Saksaan verrattuna kankealiikkeinen ja valtiokeskeinen.

Lisäksi ranskalaisilla pankeilla on ollut runsaasti vastuita pahimmissa kriisimaissa ja vaikeuksia hankkia rahoitusta toimintaansa.

Presidentti Nicolas Sarkozy on luvannut vähentää julkisen talouden vajetta ja maan velkaantumista. Toistaiseksi tästä ei ole kummoisia näyttöjä.

Yksi syy kitkaisuuteen on se, että Ranskassa järjestetään lähimmän puolen vuoden aikana sekä parlamentti- että presidentinvaalit, minkä vuoksi nykyinen hallinto on kovin varovainen, kun pitäisi tehdä ikäviä päätöksiä. Jos uskoo oppositiossa olevien sosialistien vaalinaluspuheita, ikäviä päätöksiä ei tulekaan, mikäli he voittavat.

Todellisuudessa Ranska ei ole ollut aikoihin parhaan luokituksen arvoinen.

Luokittajilta on turha vaatia vastuullisuutta euroalueen ongelmia kohtaan tai sitä, että ne ottaisivat huomioon päätöstensä vaikutuksen joko kriisin hoitoon tai arviointikohteidensa sisäpolitiikkaan. Luokittajien on tehtävä omaa työtään ja arvioitava kohteittensa talouden lähitulevaisuutta.

Ongelmat ovat jäsenmaiden itsensä aiheuttamia. Jos Standard & Poor's niihin tarttuu, ei sanansaattajaa pidä ampua, vaikka kriisin hoitamisen kannalta vaikeneminen olisi kultaa.

On totta, että luokittajat eivät ole olleet johdonmukaisia. Ne antoivat kelvottomaan talouskuntoon vajonneille euromaille liian kauan hyviä luokituksia ja näin rakensivat kuplaa. Johdonmukaisuutta puuttuu myös siitä, että kaksi muuta suurta luokittajaa eivät ole kiinnostuneita alentamaan Ranskan luokitusta.

Lisäksi yllättävän vähän painoa pantiin monessa maassa käynnissä oleville säästötalkoille. Esimerkiksi Espanja on tehnyt enemmän kuin mitä Standard & Poor's maan luokituksen alentamisesta päätellen näytöksi hyväksyy.

Toisaalta Euroopan ylivelkaantuneita maita uhkaa taantuma, mikä tekee hallaa niiden velanmaksukyvylle ja antaa perusteita luokituspäätökselle.

Suomen osalta ei pitäisi olla valittamista, sillä arvio osuu oikeaan: Suomi on luokittajan mukaan erinomainen velanmaksaja, mutta ei välttämättä kauan.

Onneksi myös veikkaukset seurauksista voivat osua harhaan.

Euromaiden velkakriisissä on ollut lyhyt mutta ilahduttavan rauhallinen hetki. Italia ja Espanja ovat saaneet vaihteeksi lainaa markkinoilta siedettävällä korolla, Saksa jopa miinuskorolla.

Tilannetta ovat vakauttaneet Euroopan keskuspankin runsaskätiset ja edulliset lainat pankeille.

Jos Standard & Poor'sin ratkaisu ei muuta tilannetta eikä lainaraha kallistu, velkakriisin hoidossa on saavutettu jonkinlainen erävoitto. Optimisti voisi olettaa näin käyvänkin, sillä luokitusten lasku ei ollut yllätys. Standard & Poors's teki jo ajat sitten selväksi, että luokituksia lasketaan. Oikeastaan sen linjaus oli odotettua varovaisempi, sillä markkinoilla oletettiin Ranskan luokituksen laskevan kerralla enemmänkin.

Kun ratkaisu ei ollut yllätys, luokitusten muutos oli rahamarkkinoilla hyvissä ajoin leivottu lainarahan hintaan – ja silti korot ovat olleet maltillisia.

Kaikesta hälystä ja porusta huolimatta luokitusmuutosten vaikutus velkakriisiin, vakausrahastoon ja lainarahan korkoihin saattaa olla vähäinen. Siksi ei kannattaisi keskittyä vastaväitteisiin, protestointiin ja luokittajien arvosteluun vaan katsoa, onko arvosteluun aidosti aihetta.

Standard & Poor'sin linjaus on syytä ottaa aiheellisena varoituksena, talousremonttien hoputuksena ja arvosanan alennuksena eurokriisin hoitajille.