Ajatushautomot eli think tankit vyöryivät rymisten suomalaisen politiikan ja tutkimuksen välimaastoon viime vuosikymmenen jälkipuoliskolla. Uusiin, puolueita lähellä oleviin ajatushautomoihin ladattiin suuria toiveita: think tankien uskottiin pumppaavan politiikkaan aatetta, sisältöä ja rohkeita avauksia.

Ainakaan tähän mennessä ajatushautomot eivät ole täyttäneet niihin kohdistuneita odotuksia. Vaikka useissa ajatushautomoissa on tehty aatepohjalta ponnistavaa tutkimus- ja selvitystyötä, koottu julkaisuja ja järjestetty keskustelutilaisuuksia, hautomoista ei ole tullut yleisen yhteiskunnallisen keskustelun moottoreita. Ajatushautomoiden julkaisut ja tilaisuudet ylittävät joskus uutiskynnyksen ja herättävät toisinaan yleistä kiinnostusta, mutta ensisijaisesti ne puhuttelevat oman puolueen aktiiveja.

Ajatushautomoiden aseman hahmottamista on vaikeuttanut niiden vaihteleva suhde taustalla vaikuttavaan puolueeseen. Keskustaoikeistolainen Suomen Toivo -ajatuspaja iskee jo nimessään silmää kokoomuksen vaalikampanjoille ja palvelee ensisijaisesti emopuoluetta, kun taas keskustaliberaali Ajatuspaja e2 on hakenut julkisuudessa selvästi keskustasta erillään olevaa roolia. Kalevi Sorsa -säätiö ei peittele sosiaalidemokraattista taustaansa mutta puhuu puoluerajat ylittävästä keskustavasemmistolaisuudesta.

Puoluekytkökset on myös arvoiltaan vasemmistoliittolaisella Vasemmistofoorumilla ja Vihreän sivistysliiton ajatuspajalla. Ne saavat suurempien think tankien tapaan opetusministeriön ajatushautomotukea, joskin suurten puolueiden organisaatioita vähemmän.

Yleinen näkemys on, että tehtävässään ovat parhaiten onnistuneet Kalevi Sorsa -säätiö ja Ajatuspaja e2. Niidenkin toiminnassa on tosin parantamisen varaa.

Nyt apajalle pyrkivät myös tukirahan haistaneet perussuomalaiset. Yle kertoi torstaina, että viime vaaleissa kannatuksensa moninkertaistanut puolue aikoo perustaa oman ajatushautomon ja hakea sille ministeriön tukea.

Kun rahanjako on mukaillut emopuolueiden parlamentaarisia voimasuhteita, kilpailu opetusministeriön 500 000 euron vuosittaisesta tukipotista kiristyy. Mitä selvemmin ajatushautomot ryhmittyvät puoluepoliittisten rajojen mukaan, sitä enemmän ministeriön "päätöksentekoa tukevaan yhteiskunnalliseen tutkimustoimintaan" jakama raha näyttää puoluetuelta.

Periaatteessa ministeriö arvioi ajatushautomoiden toiminnan laatua, mutta käytännössä rahanjakoon vaikuttavat suuresti parlamentaariset voimasuhteet. Vaikka ajatushautomoiden rahahana on verraten uusi, jakoperusteeksi on jo vakiintunut muista piilopuoluetuista tuttu "maan tapa" – vaikeaselkoinen ja läpinäkymätön järjestelmä, jota ymmärtävät vain asiaan vihkiytyneet sisäpiiriläiset.

Nykytilanteesta on kaksi vastakkaisiin suuntiin vievää ulospääsyä.

Ajatushautomoiden tuen jakaminen puhtaasti puolueiden eduskuntapaikkojen mukaan tekisi jakoperusteet ymmärrettäviksi ja kiistattomiksi. Toisaalta tuen entistä tarkempi puoluepoliittinen jyvittäminen johtaisi potin pirstaloitumiseen. Todennäköisesti ajatushautomoiden tuotannon taso laskisi, jos toiminnan laadulla ei olisi edes näennäistä vaikutusta tukeen.

Varoittava esimerkki on puolueiden viestintätuki: kun tukea ei enää tarvitse käyttää journalismiin, viestintärahaa voi panna vaikka vaalikampanjoihin.

Toinen, vaikeammin toteutettava vaihtoehto on jakaa ajatushautomoiden tukirahat puhtaasti toiminnan laadun ja vaikuttavuuden perusteella. Toiminnan arvioimiseen tarvittaisiin ulkopuolisten ja riippumattomien ammattilaisten joukko. Objektiivisen, kustannuksiltaan kohtuullisen arviointijärjestelmän luominen voi kuitenkin olla vaikeaa.

Kaikki ajatushautomot eivät toimi valtion varoin. Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva edustaa näkyvästi yritysmaailman maailmankuvaa elinkeinoelämän rahoilla. Suomen kaksikielistä kulttuuria puolustava Magma toimii ruotsinkielisten säätiöiden tuen turvin, ja kansalaisyhteiskunnan näkökulmaa korostava Demos Helsinki on vakiinnuttanut paikkansa itse hankkimallaan projektirahoituksella.

Puolueita lähellä olevien ajatushautomoiden tuen ei pidä olla vastikkeetonta. Think tankien on osoitettava yleishyöydyllisyytensä muillekin kuin oman puolueen jäsenille. Jos yhteiskunnan rahalla haudotaan ajatusten sijaan poliittisia broilereita, tuki valuu tarpeettomaan ylituotantoon.