Suomen talouden tilaa ja tulevaisuutta kuvaavista mittauksista näkee erikoisen tilanteen. Talouden perusta on kunnossa, mutta suorituskykyä syö perässä roikkuva painolasti, epävarmuus.

Tilastokeskuksen mittausten mukaan suomalaiset ovat muuttuneet yhä pessimistisemmiksi.

Luottamus tulevaan heikkenee yhtä nopeasti kuin Lehman Brothersin konkurssin jälkeen vuonna 2008. Työttömyys uhkaa, Suomen talous kääntyy laskuun, oma talous heikkenee, ei oikein uskalla kuluttaa, kannattaa säästää. Näin luottamusbarometrissa kerrottiin.

Pessimismi syö asuntokauppaakin. Tilastokeskuksen mukaan asuntojen hinnat laskivat marraskuussa koko maan kattavassa mittauksessa.

Samaan aikaan vähittäiskaupan ja autokaupan myynti käyvät kuitenkin hyvään tahtiin. Joulunaikaan kaupat pullistelivat ostajista. Verokertymät ovat kohtuullisia. Työttömien määrä vähenee ja työllisten kasvaa.

Mistä ristiriita johtuu?

Asuntojen hintakehitys ja luottamusmittaukset kertovat siitä, millaiseksi tulevaisuus kuvitellaan. Kansantalouden iskukyvyssä ja yritysten nykyisessä kilpailukyvyssä ei ole suurta vikaa, mutta epävarmuus on läpitunkematonta. Ei tarvita talouden pehmenemistä, jos odotukset pehmenevät ja muuttuvat itseään toteuttaviksi ennusteiksi.

Tällaisessa tilanteessa hallituksen on mietittävä tarkkaan, millaisia signaaleja se antaa. Velkakriisi ratkeaa, jos ratkeaa, ja euron ongelmat katoavat, jos katoavat. Usko näiden vaarojen poistumiseen ei paljoa Suomen hallituksen puheista kasva.

Pääministeri Jyrki Katainen arvioi perjantaina, että suomalaisten tulee varautua ikäviin päätöksiin. Hän pohti todennäköisesti kevään kehysriihtä.

Ehkä signaalin perussävy olisi parhaimmillaan se, että nyt pitää tehdä kansantalouteen pitkällä aikavälillä vaikuttavia, kestävyyttä kasvattavia ja velkaantumista suitsivia ratkaisuja.

Tarvittaisiin linjauksia muun muassa siitä, miten tuottavuutta ja työvoiman tarjontaa vahvistettaisiin. Päätöksiä kaivattaisiin siitä, miten työuraa pidennetään ja kuntien määrää vähennetään.

Suomen valtion nykyinen ja lähiaikojen velkaantuminen ei ole samalla tavalla hälyttävää kuin vaikkapa Italiassa. Siksi pian vaikuttavat – Kataisen lupailemat – "ikävät päätökset" joutavat olla pienemmässä roolissa, sillä ne voivat pikemminkin voimistaa talouden mahdollista taantumaa ja niiden odotus lisää entisestään epävarmuutta.

Hitaasti vaikuttavien lääkkeiden tehosta hyvä esimerkki on Saksa.

Saksa havaitsi 2000-luvun alussa, että sen on korjattava työmarkkinoidensa ja taloutensa jäykkyyksiä, jotta niiden pitkän aikavälin toimintaedellytykset kohenisivat.

Voi olla, että uudistukset olivat suuri syy siihen, että maa joutui ennenaikaisiin liittopäivävaaleihin ja silloinen punavihreä hallitus sai selkäänsä. Talouden ne kuitenkin pelastivat – vaikutukset näkyvät nyt.

Saksan talous on euroalueen ylivoimainen ykkönen.

Merkillistä on, että kaiken epävarmuudenkin keskellä Saksassa sekä yritykset että kuluttajat näyttävät luottavan tulevaisuuteen, vaikka vientimaa-Saksalla on edessään ihan sama velkakriisin tuoma epävarmuus kuin vientimaa-Suomella.

Saksalainen elinkeinoelämää koskevan mittauksen tehnyt Ifo-tutkimuslaitos kertoo, että Saksan talous näyttää kamppailevan menestyksekkäästi Länsi-Eurooppaa uhkaavaa taantumaa vastaan. Niinpä yritykset uskovat kasvattavansa tulojaan.

Markkinatutkimuslaitos GFK puolestaan kertoo, että joulukuussa saksalaisten kuluttajien mielialat alkoivat kohentua. Kuluttaja uskoo oman taloutensa ja tulojensa kehittyvän tänä vuonna myönteisesti.

Toisin kuin Suomessa, Saksassa ei olla lähelläkään sellaista epäluottamusta, joka maassa vallitsi Lehman Brothersin tuhon aikoihin.

Kun Suomessa nyt niin mielellään otetaan oppia Saksasta, pitäisikö hallituksen uskaltaa ottaa oppia niistä talous- ja työmarkkinauudistuksista, jotka Saksassa tehtiin Gerhard Schröderin hallituksen voimin?