Vielä viikko sitten näytti siltä, että eläkeikäkeskustelun jo vuosia kestänyt umpisolmu alkaisi osoittaa löystymisen merkkejä.

Helsingin Sanomien uutisen (11. 2.) mukaan palkansaajajärjestöistä suurimman, SAK:n, liitot ovat antaneet puheenjohtaja Lauri Lylylle mandaatin neuvotella myös eläkeiän nostosta – tosin vasta viimeisenä vaihtoehtona, ellei eläkkeellejäämisikä muuten nouse tavoiteltua tahtia.

Sittemmin on käynyt ilmi, että Lyly on kuvitellut saaneensa väljemmän mandaatin kuin mihin liitot ovat valmiita. Lylylle on annettu lupa vain valmistella SAK:n mallia mahdollisesta eläkeiän nostosta osana suurempaa kokonaisuutta. Eläkeiän nostamisen tyrmäävät tässä vaiheessa ainakin Metalliliiton puheenjohtaja Riku Aalto (Uutispäivä Demari 17. 2.) ja AKT:n puheenjohtaja Timo Räty (HS 17. 2.).

Jo kolmesti tai neljästi aiemmin SAK:n liitot ovat kieltäneet Lylyä edes keskustelemasta työnantajien kanssa eläkeiän nostosta.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK on kytkenyt eläkeiän nostamisen – tai vaihtoehtoisesti muita nykyehtojen heikennyksiä – yhteen eläkemaksujen korottamisen kanssa. Vaihtoehtoina EK on ajanut osa-aikaeläkkeen ja niin sanotun työttömyysputken ikärajan nostoa.

Eläkeiän alarajaan puuttumisen tyrmää myös toimihenkilöjärjestö STTK. Puheenjohtaja Mikko Mäenpäällä olisi hyvinkin saattanut olla haluja ainakin keskustella eläkeiästä, mutta kun kolme STTK:n suurten liittojen puheenjohtajaa sanoo, ettei käy, se ei silloin STTK:lle käy. Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne tyrmäsi myös heikennykset osa-aikaeläkkeeseen ja työttömyysturvan lisäpäiviin.

Sama on tilanne Akavassa: kun suurimman jäsenliiton OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen sanoo, että ensin pitää saada työelämä kuntoon, se on käytännössä samalla Akavan kanta.

Jyrkästi vastaan on myös toinen päähallituspuolue Sdp. Se linjasi yhtenä vaalilupauksenaan, että työeläkkeiden heikentämisestä ei tehdä päätöksiä tällä vaalikaudella. Nyt lupausta voi jo pitää valitettavana ja huonosti harkittuna. Liian ehdottomat kannat ovat aina este järkeville neuvotteluille, niin nytkin.

Yhtä jyrkällä kannallaan teki hallaa koko eläkekeskustelulle myös silloinen pääministeri Matti Vanhanen (kesk), joka kuuluilta Rukan lumilta palattuaan ilmoitti, että eläkeikä nostetaan 65 vuoteen. Se sai palkansaajajärjestöt siilipuolustukseen, josta ne eivät vieläkään ole luopuneet.

Palkansaajajärjestöt asettavat etusijalle työviihtyvyyttä ja työssä jaksamista parantavat niin sanotut pehmeät keinot. Ne ovat toki ensiarvoisen tärkeitä, mutta on vaikea säätää lakia, jonka mukaan töissä on oltava kivaa.

Samoin ulkomaisia luottoluokitusyhtiöitä tuskin kiinnostaa, jos Suomessa parannetaan työterveyshuoltoa. Sen sijaan niitä kiinnostaisi, jos Suomessa olisi valmis suunnitelma siltä varalta, että eläkkeellejäämisikä ei nousekaan tavoitteen mukaan.

Palkansaajista tuntuu luonnollisesti irvokkaalta puhua eläkeiän tai työttömyysputken ikärajan nostamisesta, kun yritykset ilmoittavat mittavista irtisanomisista vähintään viikoittain. Silti tilanne tuskin pysyy nykyisenlaisena loputtomiin. Väestön ikääntyessä ja uusien ikäluokkien pienentyessä meitä uhkaa todennäköisesti jossain vaiheessa työvoimapula.

EU-komissiokin patisti kuluneella viikolla Suomea nostamaan eläkeikää samassa suhteessa kuin eliniänodote kasvaa.

On toki ammatteja, joissa ei yksinkertaisesti jaksa nykyistä eläkeikää pidempään, vaikka laki sanoisi mitä. Tällaisia ovat erityisesti kuluttavat raskaat fyysiset työt. Tuntuu kuitenkin oudolta, että myös toimihenkilöt vastustavat eläkeiän nostoa. Konttoritöissä luulisi jaksavan nykyistä pidempään. Lisäksi toimistotyöläisellä luulisi olevan motivaatiota jatkaa töissä pitempään, koska eläke alkaa karttua vasta vuosien opintojen jälkeen.

Ellei työuria saada pidemmiksi, Suomen julkisen talouden kestävyysvaje käy sietämättömäksi. Elleivät työurat pitene ja ellei eläkemaksuja koroteta, nuorille ikäluokille on luvassa kohtuuttoman pienet eläkkeet.

Vaikka liitot tuntuvat juuri nyt olevan kaikkia muutoksia vastaan, keskusjärjestöjen pitää jatkaa vaihtoehtoisten mallien pohdintaa. Sitä odottaa maan hallituskin.