Polttoitsemurha on etenkin aasialaisissa kulttuureissa tunnettu tapa ilmaista epätoivoinen protesti dramaattisen näyttävästi mutta muita ihmisiä vaarantamatta.

Viime vuonna 16. maaliskuuta tiibetiläinen munkki sytytti itsensä tuleen Kiinan Sichuanissa vuoden 2008 tiibetiläislevottomuuksien vuosipäivänä. Viime syksystä lähtien polttoitsemurhia ja niiden yrityksiä on tehty Kiinan hallitsemilla tiibetiläisalueilla yhä useammin. Tuorein tapaus on tältä viikolta, ja Kiinan johto on raivoissaan.

Polttoprotestien keskusalueelle Aban kaupunkiin salaa matkustanut The Guardian -lehden kirjeenvaihtaja kertoi sotilaiden, poliisien ja kansanmiliisin miehittävän katuja täydessä hälytystilassa. Alueen kommunistijohto puhuu sodasta separatistisia tuholaisia vastaan.

Kiinan ja autonomiaa toivovan tiibetiläisvähemmistön välit ovat kireämmät kuin kertaakaan sitten kevään 2008, jolloin yhteenotoissa kuoli useita ihmisiä.

Taustalla vaikuttaa kaksi viime vuosien kehitystä. Toinen on Kiinan Tiibetin-politiikan tiukentuminen, toinen tiibetiläisliikkeessä alkanut sukupolvenvaihdos.

Kiinan ja maanpaossa oleskelevan tiibetiläisjohdon neuvotteluyhteys katkesi sen jälkeen kun tiibetiläisten hengellisen johtajan dalai-laman edustajat kävivät Kiinan kanssa vuosina 2002–2010 kymmenkunta tuloksetonta keskustelukierrosta.

Kevään 2008 levottomuuksien jälkeen Kiina kovensi läpitunkevaa valvontaansa tiibetiläisten luostareissa. Juuri niistä polttoitsemurhat alkoivat. Kiinan johto on yhä jyrkemmin ilmoittanut aikovansa valita seuraavan dalai-laman. Itsemääräämisoikeutta haluavat tiibetiläiset katsovat uskontonsa ja kulttuurinsa olevan vaarassa tuhoutua.

Nykyinen dalai-lama lähestyy kahdeksaakymmentä ja kehottaa tiibetiläisiä valmistautumaan aikaan hänen jälkeensä. Kun dalai-laman maltillisuus ei näytä tuottaneen tuloksia, aktivistien nuori polvi etsii uusia vaikutuskeinoja.

Suuri osa itsensä tuleen sytyttäneistä Kiinan tiibetiläisistä on iältään parinkymmenen molemmin puolin. Polttoitsemurhat ovat nuorille äärimmäinen keino hankkia tiibetiläisten asialle maailman huomiota ja osoittaa, ettei poliittinen toiminta Kiinan sisällä ole murskaavista voimasuhteista huolimatta mahdotonta.