Guggenheim-selvitysryhmä esitti odotetusti, että Helsingin Katajanokalle rakennetaan Guggenheimin museo, joka keskittyisi modernin kuvataiteen, arkkitehtuurin ja muotoilun esittelyyn. Museosta tulisi osa verkostoa, johon kuuluvat jo Guggenheimin museot New Yorkissa, Venetsiassa, Berliinissä ja Abu Dhabissa.

Helsingin museolle ei kerättäisi merkittäviä omia kokoelmia, vaan sen toiminta perustuisi muutamiin suuriin vuosittaisiin ja useampiin pienempiin näyttelyihin. Niistä pääosa tulisi Guggenheim-verkoston kautta mutta osa koottaisiin Helsingissä – joka vuosi myös yksi päänäyttelyistä. Myös se kiertäisi muissa Guggenheim-verkoston museoissa.

Uusi taidemuseo sijoittuisi historiallisen Helsingin tuntumaan Presidentinlinnan edustalle.

Selvityksen mukaan talo maksaisi noin 140 miljoonaa euroa. Jos se rakennettaisiin kokonaan velkarahalla, vuosittaiset lyhennys- ja korkokustannukset olisivat noin kahdeksan miljoonaa euroa. Sen lisäksi museon käyttökustannukset vaatisivat kaupungilta noin neljän miljoonan euron vuosittaista lisäpanostusta taidemuseotoimintaan. New Yorkissa kotipaikkaansa pitävä Guggenheim-säätiö vaatii museolta 20 vuoden ajalta 30 miljoonan dollarin lisenssimaksun, joka Helsingin kaupunginjohdon suunnitelmien mukaan pitäisi kerätä kokoon yksityisinä lahjoituksina.

Arvostetun kansainvälisen moderniin ja nykytaiteeseen erikoistuneen museoverkoston sijoittuminen Helsinkiin olisi monin tavoin myönteinen sokki. Helsingissä toimisi yksi taidemaailman merkittävistä portinvartijoista, jotka määrittelevät, mikä ajassa nousee ja mikä laskee. Museo toisi kansainvälisen kuvataidetarjonnan tänne uudella voimalla ja loisi suomalaiselle kuvataiteelle, arkkitehtuurille ja muotoilulle uudenlaisen tilaisuuden esittäytyä kansainväliselle yleisölle.

Helsinki olisi tällöin modernin taiteen tarjonnassa samalla viivalla Tukholman, Kööpenhaminan ja Oslon kanssa. Venäjän, erityisesti Pietarin, läheisyys taas on yksi syistä, miksi Guggenheim-säätiö on kiinnostunut nimenomaan Helsingistä.

Guggenheimin museo olisi suuri investointi kuvataiteisiin, arkkitehtuuriin ja muotoiluun. Jo tähänastinen keskustelu museon mahdollisuudesta on nostanut kuvataiteiden merkitystä ja näkyvyyttä.

Guggenheim tulisikin nähdä juuri investointina – sekä henkisenä että taloudellisena. Jos se Helsinkiin tulee, yksikään kuvataiteen kanssa toimiva taho ei voisi jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Uusi museo toisi kulttuuriin uutta ajattelua ja virtaa.

Uusi kansainvälisesti suuntautunut museo vahvistaisi myös Helsingin ja ympäröivän seudun vetovoimaa ja houkuttelisi tänne vierailijoita, jotka puolestaan toisivat kysyntää ja työpaikkoja. Boston Consulting Group arvioi, että kokonaisuutena museohanke toisi vuosittain kaupungille, alueelle ja Suomelle museon käyttökuluja enemmän verotuloja.

Tukholman Moderna Museet ja Kööpenhaminan Louisiana houkuttelevat vuosittain noin puoli miljoonaa kävijää; samoihin kävijämääriin päätyy myös museon selvitysryhmä. Ateneumin suosituimmat näyttelyt ovat houkutelleet noin 300 000 kävijää.

Selvitystyöstä jää avoimia kysymyksiä. Yksi on Helsingin taidemuseon kokoelmatoiminnan jatko: miten kokoelmien kartuttaminen ja esitteleminen vastedes järjestettäisiin? Kansainväliseen verkostoon liittyminen ei saa heikentää tämän työn edellytyksiä.

Helsingin kaupunginjohdon suunnitelmien mukaan valtuuston tulisi tehdä asiassa päätös jo helmikuun puolivälissä. Viiden viikon aikaa muodostaa mielipide pidettiin tuoreeltaan liian lyhyenä.

Tiukkaa aikataulua puolustaviakin väitteitä löytyy. Tämä vuosi on kunnallisvaalivuosi, ja mitä lähemmäs vaaleja mennään, sitä vaikeammaksi tällaisen investointipäätöksen tekeminen käy. Päätöksen siirtäminen vaalien yli merkitsisi taas asian viivästymistä ainakin vuodella. Mikään uusi asiahan Guggenheim-hanke ei ole, sillä se julkistettiin lähes tasan vuosi sitten. Olisi onnetonta, jos tällainen mahdollisuus jätettäisiin käyttämättä.