Helmikuussa 22 vuotta sitten Kapkaupungissa portit avautuivat ja esiin asteli Nelson Mandela. Kun Mandela nosti nyrkkiin puristetun kätensä ylös, tv-kamerat välittivät kuvan suorana eri puolille maailmaa. Maailman kuuluisin poliittinen vanki oli vapaa.

Mandela oli omistanut elämänsä taisteluun Etelä-Afrikan rotusortoa, apartheidia, vastaan. Kun Mandela 27 vankilavuoden jälkeen piti puheen, monet kannattajistakin tyrmistyivät. "Heittäkää aseenne mereen", Mandela sanoi.

Tapahtui uskomattomia. Väistämättömältä näyttänyt sisällissota jäi tulematta, rotusorto loppui, ja Etelä-Afrikka muutti itsensä vapaaksi demokratiaksi. Se on kansakuntien historian kauneimpia tarinoita.

Rotusortopolitiikka alkoi Etelä-Afrikassa vuonna 1949. Vuotta aiemmin Lähi-idässä oli käyty sota, jonka päätteeksi perustettiin juutalaisten kotimaaksi Israelin valtio. Palestiinalaiset arabit jäivät ilman omaa valtiota. Konflikti on maailmanhistorian traagisimpia tarinoita ja jatkuu olennaisilta osiltaan yhä samanlaisena.

Tällä viikolla palestiinalainen Khader Adnan oli kuolla israelilaisessa vankilassa oltuaan syömälakossa 66 päivää. Adnan protestoi sitä, että Israel piti häntä vankina, vaikka hänelle ei ollut luettu syytteitä eikä pidetty oikeudenkäyntiä.

Ilman syömälakkoa Adnanista ei olisi kuultu mitään. Paljon ei kuultu myöskään palestiinalaisvangista Nael Barghoutista, vaikka hän istui vankilassa 33 vuotta – pidempään kuin Mandela –, kunnes pääsi vapaaksi viime syksynä. Vaihtokaupassa palestiinalaisjärjestö Hamas vapautti sieppaamansa israelilaissotilaan Gilad Shalitin. Israel vapautti Barghoutin ja noin tuhat muuta palestiinalaisvankia.

Silti Israelin vankiloissa on yhä noin 4 300 palestiinalaista, kertovat israelilaisen ihmisoikeusjärjestön B'tselemin tilastot.

Yksi vangeista on Nael Barghoutin sukulainen Marwan Barghouti, jota pidettiin 2000-luvun alkuvuosien väkivaltaisen kansannousun eli toisen intifadan johtajana.

Palestiinalaiset pitävät vankeja vapaustaistelijoina, Israel terroristeina.

Riippuu näkökulmasta kumpi oli 1940-luvulla Palestiinassa vaikuttanut pommimies Menachem Begin. Begin johti juutalaisten aseellista vastarintaliikettä, joka teki iskuja Palestiinaa miehittänyttä brittihallintoa vastaan. Vuosikymmeniä myöhemmin Beginistä tuli Israelin pääministeri ja Nobelin rauhanpalkinnon voittaja.

Begin julkaisi jo vuonna 1951 aseellisesta taistelustaan kirjan The Revolt, josta Nelson Mandela otti oppia ja vaikutteita.

Joutuessaan 44-vuotiaana vankilaan vuonna 1962 Mandela oli perustanut aseellisen vastarintaliikkeen ja järjestänyt sabotaasi-iskuja. Hän uskoi vankasti, että afrikkalaisten vapauttaminen sorrosta vaatii väkivaltaa.

Vankilassa Mandela muuttui ihmisenä – ja niin hän muutti historian kulun. Muiden ihmeteltäväksi jäi, miten hän siihen pystyi. Niin paljon vääryyttä ja katkeruutta. Miten sortajille voi ikinä antaa anteeksi?

"Annoin anteeksi itseni vuoksi", Mandela sanoi.

Mandela tarkoitti, että jos hän olisi pitänyt kaiken vihan sisällään, hän olisi tuhoutunut. Vääryys olisi hallinnut hänen ajatuksiaan, eli vihollinen olisi yhä pitänyt hänen mieltään vankinaan.

Mandela pelasti itsensä. Kun kansakunta seurasi häntä, sekin pelastui. Se pääsi irti koston ikuisesta kierteestä, joka on liian tuttu Lähi-idän konfliktin kaikille osapuolille.

Mandela ei voittanut yksin, eikä hänen ajatustensa suuruus vapauttanut häntä Robben Islandin vankilasaarelta. Oven avasi vihollinen, joka oli saanut tarpeekseen.

Eristettynä, hyljeksittynä ja jatkuvan sisäisen uhan alla apartheid-hallinto totesi lopulta, että järjestelmän säilyttäminen oli kipeämpää kuin sen lopettaminen.

Israelissa on paljon niitä, joiden mielestä hinta palestiinalaisalueiden miehittämisestä on liian kova, muttei ketään, joka olisi pystynyt lopettamaan miehityksen.

Moni palestiinalainen haluaa luopua väkivaltaisesta taistelusta, mutta kukaan heistä ei ole Mandela. Vai onko?

Vankilassa yhä istuva Marwan Barghouti tuomittiin, koska hän lähetti pommimiehiä räjäyttämään israelilaisia siviileitä toreilla ja ostoskeskuksissa. Nyt Barghouti puhuu vankilasta antamissaan lausunnoissa ja kirjoituksissa rauhanomaisen vastarinnan ja neuvotteluiden puolesta.

Barghouti on karismaattinen ja suosittu, ja hänellä voisi olla kyky saada palestiinalaiset puolelleen. Mutta haluaako hän oikeasti heittää aseet mereen? Sitä ei ehkä koskaan saada tietää. Israelilla ei ole aikeita avata hänelle ovea.

Barghoutin tuomio on viisi elinkautista ja päälle vielä 40 vuotta vankeutta.