Himas-kohu vei huomion EK:n silmänkääntötempulta

Pääkirjoitus
 

Viime viikkoina on keskitytty paheksumaan Pekka Himasen huippututkimuksen hintalappua, mutta useimmat eivät ole koskaan kuulleet shokeista. Niistä on tullut veronmaksajille tuhat kertaa suurempi lasku.

Shokit eli – nyt ei saa nauraa – "strategisen huippuosaamisen keskittymät" ovat Tekesin yhteydessä toimivia tutkimusyhtiöitä, jotka polkaistiin pikavauhtia pystyyn vuonna 2008. Shokeihin on käytetty viiden vuoden aikana lähes miljardi euroa, joista yli puolet on tullut valtiolta. Himasen tulevaisuusraportista maksetut 700 000 euroa ovat siihen verrattuna pikkuraha.

Suo­rien yri­tys­tu­kien mää­rä on kas­va­nut kym­me­nen vuo­den ai­ka­na yli 50 pro­sent­tia.

Vain viikko ennen Himas-kohun alkua eli verkkopalvelu Long Playn Himas-reportaasin ilmestymistä julkaistiin shokeja käsittelevä arviointiraportti Licence to SHOK, "lupa šokeerata". Sen mukaan tutkimuskeskittymät eivät ole saavuttaneet perustavoitettaan, suomalaisen teollisuuden uudistamista, eikä niitä kannata nykymuodossaan jatkaa.

Joissain shokeissa, erityisesti metsäteollisuudessa, oli kyllä saavutettu uraauurtavia tuloksia, mutta tutkimukset olisi todennäköisesti rahoitettu ilman shokejakin.

Toimittaja Jukka Lukkari on kirjoittanut Tekniikka & Talous -lehdessä (15. 2.), että shokien perusongelman voi tiivistää seuraavaan virkkeeseen: "Shokeilla on merkittävä rooli suomalaisessa innovaatiojärjestelmässä, mutta kukaan ei tiedä, mikä se on."

Arvioinnin mukaan shokeihin liittyy samantapaisia ongelmia, joista Himasen raporttia on syytetty. Koska shokien piti tukea yritystoimintaa, vanhat suuryritykset saivat jakaa tutkimusrahat pienessä piirissä ilman kunnollista kilpailuttamista.

Shokitkin ovat vain jäävuoren huippu. Suorien yritystukien määrä on kasvanut kymmenen vuoden aikana yli 50 prosenttia. Yrityksille on viime vuosina annettu liki kaikki uudet tukimuodot ja verohelpotukset, joita ne ovat keksineet pyytää.

Toimittaja Piia Elosen (HS 17. 2.) laskelmien mukaan valtio tukee yrityksiä jo lähes viidellä miljardilla eurolla vuodessa. Sillä rahalla saataisiin Suomelle esimerkiksi kaksi uutta armeijaa.

Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin on viime aikoina korostanut, että verovaroin kustannetuista asioista pitäisi olla kiitollinen. Hän on toivonut paluuta entisaikoihin, jolloin "kädet käpristyivät kiittävään rukoukseen".

Kiittämisen sijaan yritykset uhkailevat muuttavansa ulkomaille, jollei niille anneta lisää verohelpotuksia.

Varsinkin Elinkeinoelämän keskusliiton jatkuvaa kerjäämistä olisi mukavampi kuunnella, jos sen kädet käpristyisivät joskus kiitokseen.

EK voisi kiittää esimerkiksi työnantajien Kela-maksun poistamisesta vuonna 2010. Siinä silpaistiin lähes miljardin euron vuosittaiset Kela-maksut työnantajilta veronmaksajien kustannettaviksi. Entä joulukuussa 2012 päätetyt tutkimus- ja kehitystoiminnan verohelpotukset? Ne tulevat maksamaan valtiolle noin 200 miljoonaa euroa, vaikka niitä on arvosteltu tehottomiksi.

Olisi moraalia kohottavaa kuulla, miten paljon työpaikkoja rahoilla on syntynyt, ennen kuin yrityksille annetaan uusia verohelpotuksia.

EK on saa­nut puo­li Suo­mea us­ko­maan, et­tä yh­tei­sö­ve­ron alen­ta­mi­nen voi­daan kä­te­väs­ti kus­tan­taa pois­ta­mal­la tar­peet­to­mia yri­tys­tu­kia.

Himas-kohu sattui juuri sopivasti viemään huomion siltä, että kansalaisille on parin viikon päästä pidettävässä kehysriihessä jälleen tarjolla pelkkää keppiä, kun yritykset saavat vastikkeettomia porkkanoita.

EK vaatii yhteisöveron alentamista tilanteessa, jossa valtio velkaantuu rajusti. Veronalennus on suuryritysten omistajien edun mukaista, mutta esimerkiksi Helsingin Sanomien (20. 2.) haastattelemat asiantuntijat eivät usko, että se elvyttäisi taantumassa olevaa taloutta.

Niinpä EK on keksinyt nerokkaan silmänkääntötempun. Se on saanut puoli Suomea uskomaan, että yhteisöveron alentaminen voidaan kätevästi kustantaa poistamalla tarpeettomia yritystukia. Jos kaikki elinkeinoelämän aiemmin vaatimat tukimuodot ovatkin turhia, miten se voi olla perustelu uusille tuille?

Vaarana on leikkausten osuminen vääriin kohteisiin, esimerkiksi Suomen Akatemian ja Tekesin tutkimusrahoihin, joita on jo käytetty sekä shokeihin että Himasen raporttiin. Irrallisten hankerahojen leikkaaminen on helpompaa kuin kokonaisten tukimuotojen lopettaminen.

Suomi ei kuitenkaan voi pärjätä kansainvälisessä taloudessa ilman oikeaa avoimesti kilpailtua ja tieteellisesti vertaisarvioitua huippututkimusta.

Elina Grundström elina.grundstrom@kolumbus.fi
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi