Konepajayhtiö Metson ilmoitus laajoista irtisanomissuunnitelmista on nostanut keskustelun yritysten yhteiskuntavastuusta. Metso ilmoitti tiistaina aloittavansa yhteistoimintaneuvottelut 630:n paperikoneliiketoiminnan työntekijän irtisanomisesta eri puolilla Suomea.

Vain viikkoa aiemmin yhtiö ilmoitti aikeestaan maksaa osakkeenomistajilleen ylimääräinen osinko. Irtisanomiset tuottaisivat yhtiölle noin 30 miljoonan euron vuosittaiset säästöt, ja ylimääräiset osingot olisivat yhteensä noin 75 miljoonaa euroa.

Metson hallituksen toiminnan katsottiin osoittavan taas kerran, miten yritysmaailmassa vallitsee vain ahneus ja miten vastuun käsite ei ulotu lain muodollisia vaatimuksia pitemmälle. Metson edustaja korosti, että kyse on kahdesta erillisestä asiasta: yhtiön taloudellinen tilanne on yhtäältä hyvä, mutta paperikoneliiketoiminnassa on tapahtunut pysyvä käänne huonompaan ja siihen on pakko reagoida henkilöstöä irtisanomalla.

Metson edustajan puheet eivät luultavasti vakuuta ihmisiä. Jos yhtiön taloudellinen tila on niin hyvä, että yhtiöllä on varaa maksaa ylimääräisiä osinkoja, niin miksi rahaa ei käytetä yrityksen sopeuttamiseen kysyntätilanteen muutokseen – esimerkiksi investoimalla uuteen tuotekehitykseen tai työntekijöiden uudelleenkoulutukseen?

Osinkoesitys viestittää, että yhtiön johto elää eri maailmassa kuin sen työntekijät.

Yrityksen hallituksen toimintaa ymmärtävä henkilö sanoo, että yhtiö ei ole sosiaalilaitos ja että yhtiön ainoa tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa. Jos Metsoa estetään tekemästä välttämättömät rakenteelliset leikkaukset, pian koko yritys on kaltevalla pohjalla.

Metson hallitus olisi ehdottomasti toiminut viisaammin, jos se olisi malttanut olla esittämättä ylimääräistä osinkoa. Yhtiön ulkopuolelta on kuitenkin vaikea sanoa mitään paperikoneliiketoiminnan vaatimista rakenteellisista muutoksista. Paperikoneiden kysyntä on maailmalla hyytynyt. Metson pahin kilpailija, saksalainen Voith, joutui niin ikään turvautumaan irtisanomisiin.

Yritykset eivät elä vain omalakisessa maailmassaan juustokuvun alla. Yritykset ovat osa yhteiskuntia, joissa ne toimivat.

Globalisaation nykyinen vaihe, jossa kansainväliset yritykset – kuten Metso – ovat sijoittuneet eri puolille maailmaa, antaa niille suuremman toimintavapauden kuin entinen aika, jolloin yritykset olivat enemmän sidottuja kotimaahansa. Tämä tekee mahdolliseksi myös sen, että yritykset pystyvät sopeutumaan markkinatilanteiden muutoksiin nopeammin ja näkymättömämmin kuin ennen.

Viime vuodet ovat lisänneet monella tavalla yritysten vapausastetta, mutta kehitys on myös vahvistanut yritysten – ennen kaikkea yritysjohtajien – vastaista mielialaa. Nopea rakennemuutos, tuloerojen kasvu, pankkikriisi ja valtioiden velkakriisi kasvattavat suuttumusta, jota voi olla vaikea paeta.

Suomalaisten päättäjien pitää omalta osaltaan nyt herätä siihen, että maasta on katoamassa kokonaisia teollisuudenaloja, joiden avulla hyvinvointivaltion rakentamista on rahoitettu.

Myös hyvin asiansa hoitaneet alat ovat murroksessa: viimeksi eilen OP-Pohjola ilmoitti suunnitelmistaan irtisanoa 700 työntekijää.

EK:n ekonomisti Simo Pinomaa varoitti eilen, että valtiontalouden alijäämä on repeämässä, koska verotulojen kasvu on kesällä pysähtynyt.

Nyt on aika herätä. Suomesta pitää pystyä rakentamaan maa ja kansantalous, jonne kannattaa sijoittua ja investoida.

Laaja-alainen kansallinen kasvuohjelma on nyt saatava aikaan ja toimeen. Me emme voi estää toimialojen ja rakenteiden uudistumista, mutta meidän pitää pystyä löytämään uusia leipäpuita.

Suomessa on osaamista, mahdollisuuksia ja esimerkkejä. Puuttuu vain päättäjien, yritysten ja työntekijöiden sitoutuminen sekä keskinäinen kunnioitus ja luottamus.