Työmarkkinakeskusjärjestöt jatkavat työurien pidentämiseen tähtääviä neuvottelujaan näinä päivinä.

Asialla alkaa pikkuhiljaa olla kiire, sillä hallitus haluaisi tietää viimeistään maaliskuun lopulla pidettävään kehysriiheen mennessä, millaisia muutoksia järjestöt kaavailevat eläkejärjestelmään. Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (kok) patisti toimihenkilöjärjestö STTK:n tuoreessa lehdessä järjestöjä töihin.

Kiistan ydin on tuttu: Elinkeinoelämän keskusliitto haluaa nostaa lakisääteisen eläkeiän alarajaa. Palkansaajajärjestöt suhtautuvat ajatukseen nihkeästi, ja toiseksi suurin hallituspuolue Sdp tai ainakin puheenjohtaja Jutta Urpilainen jyrkän kielteisesti.

Selvää on, ettei eläkeiän korottamisesta päästä sopuun vajaassa parissa kuukaudessa. Joitain muutoksia pitäisi silti sopia jo nyt.

SAK:n huolena on eläkejärjestelmän rahoituksen varmistaminen. Maksut on sovittu vuoden 2014 loppuun, ja sekä työnantajan että työntekijän eläkemaksuihin kohdistuu korotuspaineita.

Työnantajapuolen neuvottelija Lasse Laatunen on sanonut, että mikäli eläkeikää ei nosteta, EK ei sovi myöskään eläkkeiden rahoituksesta (KL 9. 1.).

Jos eläkeiän alarajaa ei voi nostaa, pitää etsiä muita keinoja, mutta nekin ovat palkansaajien mielestä ikäviä tai leikkaavat eläkettä tavalla tai toisella, jolloin ne lyövät Sdp:n vaalilupausta korville.

Liikkuvia elementtejä olisivat esimerkiksi osa-aikaeläkkeen ehdot, niin sanotun työttömyysputken ikärajan korottaminen ja 53-vuotiaasta lähtien kertyvän korotetun karttumaprosentin tai 63-vuotiaasta lähtien maksetun superkarttuman pienentäminen. Neuvotteluissa puhutaan varmasti muun muassa näistä asioista.

Sdp:n jääräpäisen vastustuksen vuoksi työnantajan ei kannata tällä hallituskaudella elätellä kovin suuria toiveita eläkejärjestelmän rajuista muutoksista.

Varsinkin nuorten aikuisten olisi hyvä kuitenkin alkaa jo nyt suhtautua töihin niin, että ne jatkuvat vähintään 65-vuotiaaksi. Kyllä alin eläkeikä vielä nousee. Kyse on vain siitä, millä aikataululla.

Sitä paitsi elinaikakerroin vaikuttaa nuoremmilla ikäluokilla niin, että työuran jatkamiseen yli vähimmäisvaatimuksen syntyy aikamoinen taloudellinen "kannuste".