Helsingin käräjäoikeus velvoitti lokakuun lopussa internetoperaattori Elisan estämään sakon uhalla asiakkaitaan pääsemästä The Pirate Bay -sivustolle. Elisa on toistaiseksi kieltäytynyt noudattamasta käskyä, joka on muodoltaan epämääräinen eikä kohdistu mihinkään tiettyyn laittomaan sisältöön.

Päätöksessään käräjäoikeus vetoaa tekijänoikeuslakeja rikkovaan materiaaliin, jota The Pirate Bayn välityksellä on mahdollista saada. Tilanne on kuitenkin ongelmallinen, sillä vain osa aineistosta on laitonta eikä yksikään laiton tiedosto sijaitse The Pirate Bayn palvelimilla. Sivusto on piratismiongelmassa välikäsi, ja sakkouhkauksen kohteeksi joutunut Elisa on toisen asteen välikäsi.

Vuonna 1995 skientologiakirkko haastoi hollantilaisen internetoperaattorin Xs4allin oikeuteen sen asiakkaan väitetystä tekijänoikeusrikkomuksesta.

Operaattori puolustautui vertaamalla toimintaansa puhelinyhtiön toimintaan: kukaan ei voi haastaa puhelinyhtiötäkään oikeuteen jostain, mitä ihmiset sanovat puhelimessa – varsinkaan ennen kuin kaikki lain tarjoamat keinot on käytetty varsinaista rikoksesta epäiltyä vastaan.

Juttu eteni Hollannin korkeimpaan oikeuteen, jossa operaattori voitti. Lisäksi periaate on kirjattu EU:n verkkokaupankäyntiä käsittelevään lainsäädäntöön: jos internetissä tapahtuu laittomuuksia, viranomaisten on ensisijaisesti puututtava todellisen lainrikkojan toimintaan, ei operaattorin. Tätä periaatetta Helsingin käräjäoikeuden tekemä päätös rikkoo.

Operaattorin koskemattomuuden periaate on tärkeä siksi, että yritykset ovat kehnoja sananvapauden valvojia. Jos operaattoreita vaaditaan toimimaan verkkopoliiseina, ne tulkitsevat lakia lähes poikkeuksetta ankarammin kuin niiden tarvitsisi.

Näin kävi esimerkiksi silloin, kun Yhdysvallat päätti julistaa osan Zimbabwen hallinnon jäsenistä henkilökohtaiseen kauppasaartoon. Yhdysvaltalainen internetoperaattori Bluehost ilmoitti sulkevansa päätöksen johdosta muun muassa Kubatanan, zimbabwelaisen ihmisoikeusjärjestön, sivut. Yhtiön oli helpompaa ja halvempaa luopua kaikista zimbabwelaisista asiakkaista kuin ryhtyä tarkastelemaan jokaista sopimusta erikseen.

Suosittu yritysmaailman verkostoitumissivusto Linkedin taas sulki keväällä 2009 palvelustaan jokaisen syyrialaisen käyttäjän ilman varoitusta. Ratkaisu perustui samaan ajatukseen kuin Zimbabwen tapauksessa: Linkedin ei halunnut ryhtyä tulkitsemaan epämääräisiä kauppasaartosääntöjä vaan pesi kätensä kerralla koko maasta.

Bluehost ja Linkedin pyörsivät lopulta päätöksensä julkisen arvostelun vuoksi. Yhtiöiden aiempi toiminta oli sananvapauden kannalta valitettavaa hätävarjelun liioittelua, mutta sen logiikkaa on helppo ymmärtää.

Jos sakoilla uhatun yrityksen on pakko valita liian laajan ja liian kapean sensuurin välillä, se päätyy lähes aina laajaan. Taloudelliset menetykset ovat tuolloin vähäiset verrattuna niihin kuluihin, joita syntyisi juridisesti harmaalle alueelle sijoittuvista sensuurimääräyksistä ja niitä koskevista valituksista. Erityisen helposti laidan yli heitetään taloudellisesti vähäpätöiset asiakkaat.

Oikeudenmukainen, läpinäkyvä yhteiskunta ei saa toimia näin. Tämän vuoksi operaattorien huoleksi ei tule jättää päätöstä siitä, kuka saa toimia verkossa. Elisa käyttäytyy vastuullisesti, kun se kieltäytyy ottamasta tätä tehtävää.

Nopeasti muuttuvassa mediamaisemassa tekijänoikeuskäytäntöjen päivittäminen on eittämättä vaativaa, ja tekijänoikeuskorvauksilla elantonsa ansaitsevien kulttuuriammattilaisten huoli piratismista on aiheellinen.

Se ei kuitenkaan oikeuta Helsingin käräjäoikeuden määräämään oikotiehen, joka rankaisee rikoksentekijän sijaan välikäsiä ja samalla altistaa täysin sivulliset internetin käyttäjät heidän perusoikeuksiaan vaarantaville sivuvaikutuksille.

Siinä missä Suomi kehittää tekijänoikeuskäytäntöjään huolestuttavaan suuntaan, Islanti on valinnut päinvastaisen strategian. Vireillä oleva laaja viestintälakiuudistus Icelandic Modern Media Initiative (IMMI) korostaa, ettei internetyhteyksien tarjoajilla tule olla minkäänlaista velvollisuutta toimia asiakkaitaan valvovina verkkopoliiseina.

Sen sijaan verkkosensuurin on nojattava aina oikeuden päätökseen. Internetissä tehdyistä rikoksista pitää aina rangaista itse rikoksentekijää, ei palveluntarjoajan tai teleoperaattorin kaltaista välikättä.

Suomalaiset tekijänoikeusjärjestöt ovat toistaiseksi pyrkineet leimaamaan eri mieltä olevat piratismin kannattajiksi. Se on kohtuutonta, sillä esimerkiksi Elisalla tai Islannin IMMI-hankkeella tuskin on syitä vastustaa tekijänoikeuksia.

On kuitenkin teleoperaattoreiden, niiden asiakkaiden ja kaikkien ilmaisunvapauttaan arvostavien kansalaisten yhteinen etu, että sallitun verkkosensuurin rajat ja perusteet määritellään lainsäädännössämme yksiselitteisesti ja äärimmäisen varovaisesti.