Korkein hallinto-oikeus antoi torstaina merkittävän ratkaisun vastoin tahtoaan psykiatriseen hoitoon otetun henkilön valitukseen.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun korkein suomalainen oikeusaste päätti olla tietoisesti eri kannalla kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Yksimielinen ratkaisu tehtiin poikkeuksellisesti KHO:n täysistunnossa.

Kymenlaakson psykiatrisen sairaalan ylilääkäri oli määrännyt henkilön pakkohoitoon ja alistanut päätöksen hallinto-oikeudelle, joka oli vahvistanut päätöksen. Tämän jälkeen henkilö valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka nyt vahvisti pakkohoitopäätöksen.

Vasta heinäkuussa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin julkisti ratkaisunsa, jossa se totesi Suomen rikkoneen ihmisoikeussopimusta, koska henkilön pakkohoitoa oli jatkettu kuulematta hoitoa antavasta sairaalasta riippumattoman lääkärin lausuntoa. Kuopion hallinto-oikeus on EIT:n ratkaisun perusteella ehtinyt jo purkaa yhden pakkohoitopäätöksen.

Korkein hallinto-oikeus käy ratkaisussaan huolellisesti läpi, millaisen oikeuskäytännön EIT on ottanut tulkitessaan ihmisoikeussopimuksen artiklaa, jonka mukaan jokaisella on oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

KHO päätyy ratkaisussaan siihen, että Suomen lainsäädäntö ja käytäntö täyttävät EIT:n oikeuskäytännön kriteerit: päätös pakkohoidosta tehdään useassa portaassa, päätökseen osallistuu hoitavan sairaalan ylilääkärin lisäksi tuomareiden ohella myös riippumaton asiantuntijalääkäri, ja päätös voidaan tehdä vain rajatuksi määräajaksi kerrallaan.

Tämän jälkeen KHO tarkastelee EIT:n heinäkuista Suomea koskevaa ratkaisua ja kohta kohdalta toteaa, että se ei vastaa EIT:n omaa oikeuskäytäntöä eikä etenkään ota huomioon Suomen lainsäädäntöä ja käytäntöä. Suomeksi KHO toteaa, että EIT:n päätös perustuu huonoon pohjatyöhön.

KHO:n päätös heijastuu erityisesti Länsi-Euroopassa kiihtyneeseen keskusteluun EIT:n työn laadusta: ihmisoikeustuomioistuin on hukkumassa juttutulvan alle.

Ratkaisulla on myös sisäpoliittiset vaikutuksensa. Suomessakin on revennyt kuilu perustuslain tulkitsijoiden ja vakiintuneen oikeuskäytännön puolustajien välillä.