Hallitus pohtii kuumeisesti keinoja innovaatiovetoisen talouskasvun kiihdyttämiseksi. Yksi osoitus tästä on äskettäin päätetty 190 miljoonan euron verotuki yritysten tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan (t&k) kuluihin. Työ- ja elinkeinoministeriö on väittänyt t&k-verovähennyksen olevan kasvuautomaatti, johon sijoitettu euro voisi jopa kaksinkertaistua.

Yrityssektorille suunnatuilla innovaatiopoliittisilla toimilla on perusteensa. Juuri tutkimus ja tuotekehitys voivat tuottaa sellaisia huomattavia yhteiskunnallisia lisähyötyjä, joita yritykset eivät sisällytä omaan kannattavuuslaskelmaansa.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa iPhone. Kilpailevat yritykset eivät saa vapaasti käyttää Applen patentoimia teknisiä ratkaisuja, mutta ne voivat oppia tutkimalla niitä. Älypuhelimien teknisistä ratkaisuista moni onkin tuotettu kilpailijan alkuperäisen innovaation inspiroimana.

Alkuperäisen keksinnön tehnyt yritys ei saa kassavirtaa tämäntyyppisestä innovaation hyödyntämisestä, joka kuitenkin edistää tuottavuuden kasvua koko talouden tasolla. Innovaatiosta yhteiskunnalle koituva hyöty voi olla suurempi kuin yrityksen siitä saamat tulot.

Kannattaisiko siis Yhdysvaltain hallituksen tukea iPhonen tapaisten tuotteiden kehittämistä? Vastaus on selvä: ei kannata. Apple nimittäin tekee kehitystyön ilman valtion tukeakin, sillä se on kannattavaa liiketoimintaa.

Innovaatiopolitiikkaa suunniteltaessa onkin syytä pitää jäitä hatussa. Julkisessa keskustelussa tuntuu usein unohtuvan se, että hyvät bisnesideat eivät kaipaa valtion tukia toteutuakseen.

Tuotekehityshankkeet ovat usein erittäin kannattavaa liiketoimintaa, ja onnistunut innovaatio tuottaa yritykselle vuolaan tulovirran. Tästä on esimerkkinä vaikkapa Angry Birds -peli, joka on tuottanut henkilöstömäärältään pienelle Roviolle suurien teleoperaattoreiden tasoiset voitot.

Tällaisia hankkeita yritykset toteuttavat, vaikka joutuvat rahoittamaan ne kokonaan omasta kassastaan.

Tästä seuraa yksinkertainen johtopäätös: julkinen tuki on kohdistettava hankkeisiin, joita ei muuten toteutettaisi. Julkisella tuella voi olla vaikutuksia vain silloin, kun se suunnataan tuotekehitykseen, jota yrityksen ei kannata toteuttaa yksin.

Esimerkkinä yksityisesti kannattamattomasta tutkimus- ja tuotekehitystoiminnasta, jolla yleisesti ajatellaan kuitenkin olevat laajalle leviäviä myönteisiä vaikutuksia, on tieteellinen perustutkimus. Sillä ei ole suoria kaupallisia sovelluksia, mutta sen tulokset saattavat mahdollistaa laajan kirjon tulevaisuuden innovaatioita. Tämäntyyppistä tutkimusta tehdäänkin pääosin teknillisissä korkeakouluissa julkisin varoin.

Kohdistuuko yritysten t&k-verotuki oikeanlaisiin hankkeisiin? Vastausta kaivataan etenkin nyt, kun hallitus kiristää julkisia palveluita ja kuluttajien ostovoimaa kahden ja puolen miljardin euron leikkauksilla.

T&k-verovähennys koskee yritysten kaikkia tuotekehityshankkeita. Voidaankin varmasti sanoa, että veroeuroja valuu hukkaan suuria määriä, sillä rahaa kaadetaan myös huipputuottavaan innovointiin, joka ei tukea tarvitse.

T&k-verotuen eduksi esitetään usein sitä, että tuen vuoksi yritykset valitsevat hankkeista sellaiset, joista ne itse saavat suurimmat tuotot. Tällainen markkinaohjautuvuus ei kuitenkaan takaa sitä, että näin valikoituvat hankkeet tuottavat eniten yhteiskuntaan leviäviä myönteisiä vaikutuksia.

Verohelpotusta perustellaan usein myös tutkimuksilla, joissa on havaittu t&k-investointien lisääntyneen verotuen käyttöönoton seurauksena. Tutkimusten luotettavuus on kuitenkin osittain kyseenalainen.

Koska verovähennyksen saa vain t&k-menoista, yrityksille muodostuu kannustin esittää verottajalle mahdollisimman suuret tutkimuskustannukset. Tällöin yritykset ilmoittavat tekevänsä suurempia t&k-investointeja kuin aiemmin, vaikka toiminta olisi täysin samankaltaista kuin ennen eli innovointi pysyisi entisellään.

Vilppiäkin saattaa esiintyä. Norjassa Erik Fjærli on arvioinut yritysten oman työaikakirjanpidon perusteella, että verotuki johtaisi jopa 50–100 prosentin yliraportointiin tutkimustunneissa.

Verovähennyksen vaihtoehto on suora yritystuki, jossa valtion virasto, kuten Tekes, valitsee parhaiten lisäkasvua tuottavat hankkeet. Suorien tuotekehitystukien etuna on se, että kun valinnat tehdään hankekohtaisesti, mahdollisuudet tuen suuntaamiseen talouskasvua parhaiten tukevalla tavalla ovat suurimmat.

Viimeaikainen taloustieteellinen tutkimus onkin päätynyt siihen tulokseen, että osa Tekesin tuista on aidosti lisännyt tuotekehityspanostuksia. Mutta parannettavaakin on, sillä merkittävä osa tuista näyttää kohdistuneen hankkeisiin, joiden toteutumiselle rahoitus ei ole ollut välttämätöntä.

Veroeurojen kaataminen yritysten tuotekehityskassaan ei ole oikotie nopeamman kasvun uralle. Suurin osa innovaatiotoiminnasta pysyy käynnissä ilman valtion tukeakin. Tämä innovaatiovetoisen talouden terve ydin turvataan vain siten, että yritysten käytössä on monipuolinen joukko visionäärisiä huippuammattilaisia, jotka kykenevät kehittämään merkittäviä läpimurtoja toimialansa tuotekehityksen ja tutkimuksen eturintamassa sekä kaupallistamaan ne menestyksekkäästi globaaleille markkinoille.

Kirjoittaja on Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkija.