Mitä liikkui losangelesilaisen huippuyliopiston UCLA:n valtio-opin opiskelijan Alexandra Wallacen päässä viime maaliskuussa Japanin tsunamin aikoihin?

Hän latasi Youtubeen videon, jossa hän kertoi, miten ärsyttävää on yrittää lukea tenttiin kirjastossa, kun aasialaiset opiskelijat soittelevat sukulaisilleen tarkistaakseen, ovatko kaikki kunnossa.

Vahvasti meikannut, niukkaan toppiin ahtautunut Wallace matki aasialaista puhetta ("ching, chong, ting, tong") ja valitti siitä, että yliopistoon hyväksytään joka vuosi "laumoittain aasialaistaustaisia opiskelijoita". Ainakin heidän pitäisi noudattaa "amerikkalaisia tapoja" ja olla hiljaa kirjastossa, hän vaati.

UCLA:ssa aasialaisopiskelijoita on yli kolmannes, ja koko Kaliforniassakin aasialaisia on paljon. Ehkä sen vuoksi Wallacen avautuminen näytti poikkeuksellisen typerältä ja sai valtavan huomion.

Huomiota bikinikuvissakin esiintynyt opiskelija ehkä hakikin. Amerikassa tosi-tv-tähdistä ja muista satunnaisjulkkiksista voi tulla miljonäärejä, ja Youtube-huomion tavoittelu saa ihmiset ympäri maailmaa tekemään jatkuvasti mitä älyttömimpiä asioita.

Tai sitten Wallace oli tosissaan. Hän poisti videonsa pian sen julkaisemisen jälkeen, mutta se oli alkanut jo levitä. Wallace pyysi tekoaan julkisesti anteeksi muttei saanut vihan vyöryä pysähtymään. Hän lopetti opiskelun, koska oli peloissaan saamiensa tappouhkausten takia.

Youtube on pullollaan videoita, joissa Wallacea matkitaan ja parodioidaan. Facebookissa on hänen nimeään kantava sivu, jossa häntä solvataan edelleenkin, yhdeksän kuukautta myöhemmin, paljon rumemmin ja uhkaavammin kuin hän itse solvasi aasialaisia opiskelijatovereitaan.

Olipa Alexandra Wallace ajattelematon moukka, rasisti tai pelkkä julkisuustyrkky, hänen osakseen saama kohtelu paljastaa, että käsittämättömän monet meistä ovat valmiita osallistumaan avoimesti omalla nimellään julkiseen lynkkaukseen.

Ilmiö toistui Suomessa pari viikkoa sitten. TV2:n Ajankohtainen kakkonen kertoi Turun lähellä Liedossa vellovasta kiistasta, joka koskee kehitysvammaisten tukiasuntojen rakentamista Littoisten vanhaan verkatehtaaseen. Osa tehdaskiinteistöstä on jo muutettu asuinkäyttöön, ja historiallisen idyllin asukkaat vastustavat vammaisten tuloa naapureiksi.

Ajankohtainen kakkonen löysi haastateltevakseen alueella asuvan Taina Kovalaisen, joka esiintyi kameralle varsin suorasukaisesti. Hän sanoi, että vammaisten tukiasunnot toisivat mukanaan taksiliikenteen, mikä olisi vaaraksi lapsille. Lisäksi hän sanoi kuulleensa "älykkäämmältä taholta", että tukiasunnot vaikuttaisivat muiden asuntojen jälleenmyyntihintaan.

"Jos tulee potentiaalinen ostaja, hän voi olla niin sanottu rasisti. Hän voi katsoa, että täällä on tämännäköistä jengiä, ja sanoa ei missään nimessä tänne", Kovalainen arveli.

"Mä en ole selkään puukottaja, puskista huutelija enkä teeskentelijä. Tää on mun mielipiteeni. Kivittäkää mut siitä, aivan sama", Kovalainen sanoi ja tuskin arvasi, että suomalaisethan kivittävät.

Ei Tainaa minun takapihalleni -niminen Facebook-ryhmä keräsi parikymmentätuhatta jäsentä alta aikayksikön. Ryhmään liittyminen merkitsi luultavasti monille ilmausta nimby-ilmiön halveksinnasta ja oman suvaitsevaisuuden korostamisesta.

Viime viikolla Taina Kovalainen kertoi Ajankohtaisen kakkosen jatkojutussa itkien, ettei usko ansainneensa sitä kohtelua, jonka on saanut osakseen. Kovalaista pilkkaava ryhmä on poistettu Facebookista, mutta hän sanoi pelkäävänsä lastensa puolesta.

HS-gallup kertoi lauantaina, että 14 prosenttia suomalaisista tunnistaa itsessään rasistisia piirteitä. Syrjiviä ja ennakkoluuloisia asenteita on myös piilossa, joten todellinen luku lienee paljon suurempi.

Ne, jotka ovat valmiita huutamaan epäkorrekteja ajatuksiaan kameralle, ovat harvassa. Alexandra Wallace ja Taina Kovalainen saivat leiman, koska avasivat suunsa. He ovat saaneet päällensä vihaa, joka on verhottu hyvän puolustamisen kaapuun. Vihana se ei ole sen vähäisempää vaan usein vielä julkeampaa ja taitavammin loukkaavaksi muotoiltua eli julmempaa.