Jälleen on nähty, että ihmiset kautta maailman haluavat äänestää johtajistaan. Maanantaina kenialaiset seisoivat tuntikaupalla jonoissa äänestääkseen seuraavasta presidentistä sekä ehdokkaista lukuisiin muihin tehtäviin. Väkivaltaisuudet vaativat viisitoista ihmishenkeä, ja vilpin esteeksi tarkoitetut sähköiset vaalirekisterit reistailivat. Siitä huolimatta äänestysvilkkaus tärkeissä vaaleissa oli noin 70 prosenttia.

Äänestäminen on kaikkine vaikeuksineenkin demokratian helppo osa. Keniassa oli demokratian lisäksi kyse sisäisestä vakaudesta ja kansainvälisen rikostuomioistuimen uskottavuudesta sekä ulkovaltojen havittelemasta vaikutusvallasta ja markkinoista. Kaikilta osin hyvä tulos on erittäin epätodennäköinen, mutta myönteinen kehitys on mahdollista.

Vaalipäivän sujumista suhteellisen rauhallisesti tervehdittiin varovaisella helpotuksella. Edellisten, vuonna 2007 pidettyjen presidentinvaalien jälkeisessä väkivallassa kuoli 1 100 ihmistä.

Silloin vastakkain olleet vaikutusvaltaiset kikuyu- ja kalenjin-heimot ovat tällä kertaa liittolaisia. Kikuyuihin lukeutuvaa presidenttiehdokasta Uhuru Kenyattaa ja kalenjineihin kuuluvaa varapresidenttiehdokasta William Rutoa eivät kuitenkaan yhdistä lämpimät tunteet vaan kansainvälisen rikostuomioistuimen syytökset edellisten vaalien väkivallan ohjelmallisesta lietsomisesta.

Heidän saamisensa oikeuteen Kenian ulkopuolelle olisi vaalivoiton jälkeen hyvin vaikeaa.

Tällä kertaa suurimmat jännitteet ovat Kenyattan ja Ruton tukijoiden sekä presidenttiehdokas Raila Odingaa kannattavan luo-heimon välillä. Useiden arvioiden mukaan Odingalta vietiin viimeksi vaalivoitto vilpillä. Kenyattan johtaessa hidasta ääntenlaskua Odingan kannattajien joukossa voimistui epäily saman toistumisesta.

Tehokkaimmin tilannetta rauhoittavat edellisen väkivalta-aallon aiheuttama järkytys ja väkivallan kielteiset talousseuraukset Kenian eliiteille. Uusi vaalilaki tekee kuitenkin hyvin mahdolliseksi toisen kierroksen huhtikuun puolivälissä, vaikka yksi ehdokas saisi nyt enemmistön äänistä.

Jatkuva vaalikampanja syventäisi heimokiistoja, joita uuden vaalilain piti lieventää. Lisäksi Kenyatta ja Ruto todennäköisesti jatkaisivat kampanjointia väitteellä, että heidän rikossyytteensä ovat länsimaiden sekaantumista Kenian asioihin. Länsimaiden pitäisi päättää tuesta kansainväliselle rikostuomioistuimelle, vaikka tuloksena olisi markkinoiden menetys Kiinalle.