Jos satutte lauantaina seuraamaan televisiosta Lontoon olympialaisia, vilkaiskaa illalla puoli kymmenen aikoihin miesten 5 000 metrin juoksua.

Radalla juoksee silloin amerikkalainen Lopez Lomong. Hänen tarinansa on kertomisen arvoinen.

Lomong on syntynyt Sudanissa, josta hän monien vaiheiden jälkeen päätyi Yhdysvaltoihin Oregoniin.

Lomongista oli vähällä tulla yksi Sudanin sisällissodan lapsisotilaista.

Hänen perheensä tapettiin joukkosurmassa, ja sissit kidnappaisivat Lopezin yhdessä viiden muun pojan kanssa. Lopez oli silloin kuusivuotias. Hän katsoi vieressä yli kuukauden, kun muita poikia kuoli vankeudessa sairauksiin ja ravinnon puutteeseen.

"Aluksi luulin, että muut pojat nukkuvat. Yritin ravistella heitä hereille, mutta he eivät enää hengittäneet. Halusin itkeä mutten uskaltanut", Lomong kertoi tarinaansa Lontoon olympiastadionin suojissa.

Hänen ympärillään oli sankka joukko toimittajia, jotka pyörittelivät päitään, kun kertomus eteni.

Lopez oli kuitenkin vahva ikäisekseen ja hän päätti paeta.

Se onnistui pimeyden turvin. Hän juoksi kolme päivää ennen kuin pääsi Kenian rajalle ja pakolaisleiriin.

Leiriltä Lopez otettiin katolisen kirkon suojiin, josta amerikkalainen perhe adoptoi hänet. Vasta silloin hän sai elämänsä ensimmäiset kengät.

Urheilija hänestä tuli, kun hän näki televisiosta Michael Johnsonin juoksevan.

"Hän muutti elämäni. Hän suorastaan lensi radalla. Halusin olla jonain päivän kuin hän."

Johnson hallitsi 200 metrin ja 400 metrin juoksuja 1990-luvun puolivälissä.

Nyt Lopez on 27-vuotiaana yksi maailman parhaista 5 000 metrin juoksijoista.

Hän on syntynyt 1. tammikuuta 1985, mutta se tuskin on hänen oikea syntymäpäivänsä. Vuosi voi olla oikea, mutta päivä ja kuukausi ovat todennäköisesti vain sattumankauppaa.

Kokonaan toisenlaisen selviytymistarinan tarjoaa amerikkalainen rantalentopallon pelaaja Jake Gibb.

Hänen dopingtestinsä osoittautui positiiviseksi, ja hän sai kilpailukiellon. Näytteen analysoinut henkilö soitti Gibbille ja pyysi tätä menemään kiireen vilkkaa lääkärin pakeille.

Gibb ei ollut käyttänyt kiellettyjä aineita, vaan häneltä löytyi kivessyöpä. Kilpailukielto kumottiin, mutta se oli toisarvoista.

Huippu-urheilijan voimakkaalla luonteella Gibb halusi voittaa syövän.

Hoidot ja leikkaus tehosivat, ja Gibb pääsi karsintojen kautta USA:n olympiajoukkueeseen Lontooseen. "Olen maailman onnekkain kaveri", Gibb sanoi, vaikka hän jäikin ilman mitalia.

Entäs sitten brittiläisen Nick Skeltonin tarina? Hän putosi muutama vuosi sitten hevosen selästä, ja elämä oli hiuskarvan varassa.

Skeltonilta murtui lantio ja polvet, ja niskaan tuli vakava vamma, joka oli johtaa halvaantumiseen. Lääkäri kielsi Skeltonilta täysin ratsastamisen. Toinen putoaminen voisi olla kohtalokas.

Tällä viikolla Sketltonista tuli Britannian vanhin olympiavoittaja 54-vuotiaana. Hän oli mukana brittien esteratsastusjoukkueessa.

Olympialaiset ovat täynnä mielettömiä selviytymistarinoita. Niitä kuunnellessa suomalaisten urheilijoiden murheet tuntuvat aika pieniltä.

ari.pusa@hs.fi Kirjoittaja on HS:n urheilutoimituksen esimies.