Aivan keskellä Helsinkiä kohoaa omituinen tiilirakennelma. Sen jatkeena on jonkinlainen rapistunut muuri. Muurissa on oviaukkoja, jotka on peitetty puulevyillä.

Musiikkitalon nurmikolla olevan tiilikasan tarkoitusta on mahdoton päätellä, ellei sitä tiedä. Moni ei tiedäkään: on jo yli kymmenen vuotta siitä, kun kasa päätettiin jättää muistoksi taistelusta, joka kerran käytiin raunion paikalla sijainneista VR:n makasiineista.

VR:n vuonna 1988 hylkäämiin makasiineihin oli kehittynyt toimintaa: kirpputoreja, konsertteja, bileitä. Arvokas paikka haluttiin arvokkaampaan käyttöön.

Makasiinit olivat huonossa kunnossa, mutta helsinkiläiset olivat ehtineet rakastua niihin. Makasiinien suojelua vaatineessa adressissa oli noin 40 000 nimeä. Tunteet suojelun puolesta kävivät niin kuumina, että Töölönlahden asemakaavaan lisättiin ikään kuin lohdutukseksi Makasiinipuisto. Se koostui kolmesta paviljonkirakennuksesta, joista yksi oli jäänne toisen makasiinirakennuksen päädystä.

Maaliskuussa 2002 päätettiin, että makasiinit puretaan mutta muistoksi säilytetään pätkä. Tätä olisi tuskin kukaan suojelun kannattaja keksinyt, sillä makasiineissa ei ollut kyse rakennuksista vaan niihin syntyneestä toiminnasta.

Kompromissipätkästä on seurannut kymmenen vuoden päänsärky muttei mitään iloa kenellekään. Raunion ympärille suunniteltiin tanssipaviljonkia, kunnes mutkikas prosessi päättyi hankkeen puuhamiehen sairastuttua.

Musiikkitalon edustasta on tullut luonteva ja suosittu kokoontumispaikka, mikä korostaa makasiininpätkän murheellisuutta entisestään.

Raunion loppu saattaa häämöttää, sillä suunnitellun maanalaisen monitoimitilan rakentaminen edellyttää raunion purkamista. Myös keskustakirjaston suunnittelu saattaisi helpottua, jos rauniosta päästäisiin eroon.

Se ei välttämättä ole yksinkertaista, koska Makasiinipuisto merkittiin aikoinaan asemakaavaan eikä kukaan halua repiä kaavaa auki.

Nyt raunio on romahtamisvaaran vuoksi ympäröity suoja-aidalla. Sen takana tiilikasa seisoo huterasti paikallaan vielä vuosia muistuttamassa siitä, että kun yrittää miellyttää kaikkia, ei lopulta miellytä ketään. Ei saatu pitää makasiineja, mutta eipä siitä puistostakaan kovin hieno tullut.