Koulukiusaaminen ja kouluväkivalta ovat ongelmia, jotka koskettavat sekä yhteisöä että yksilöitä. Kiusaamisen kohteeksi joutuminen tuottaa häpeän kokemuksia ja vaikuttaa nuoriin siten, että he eivät uskalla tulla muiden joukkoon. Kiusatun asema toisten nuorten parissa heikkenee, mikä heijastuu hyvinvointiin.

Mannerheimin lastensuojeluliiton vuonna 2009 julkistetun kyselyn mukaan kiusaamista esiintyy pääasiassa koulussa, mutta koulussa rakentuvat vertaissuhteet vaikuttavat kiusaamiseen myös muissa ympäristöissä.

Kyselyyn osallistuneista kiusatuista yläkoulun oppilaista 15 prosenttia ilmoitti kokeneensa kiusaamista koulumatkalla. Määrä on merkittävästi pienempi kuin koulurakennuksessa mutta silti huomionarvoinen.

Kysymys koulumatkasta on jäänyt huomiotta, kun kouluverkostoa on alettu supistaa. Vuosina 2006–2010 Suomesta on kadonnut yli 400 koulua. Oppilaiden määrä on kasvanut ainoastaan yli 500 oppilaan kouluissa.

Käynnissä on siirtymä, jossa pienet koulut lakkautetaan ja perusopetuksessa siirrytään suurempiin yksikköihin. Samalla yhä useamman oppilaan koulu on aiempaa kauempana.

Nuorten koulumatkakokemuksiin vaikuttaa etäisyys koulusta. Matka tarjoaa sosiaalisuuden saarekkeita sekä tilaisuuden jutella ja oleskella muitten nuorten kanssa. Koulumatkalla tapahtuva kiusaaminen vaikuttaa yksilön minäkuvaan mutta myös ryhmäsuhteisiin.

Viime aikoina uutisissakin esiintyneessä Sylvään koulussa Sastamalassa on puututtu koulumatkoilla tapahtuneisiin kiusaamisiin vuosia. Puuttuminen on tuottanut tulosta: koulumatkalla kiusaaminen on vähentynyt muutamaan tapaukseen vuodessa. Kiusaamista on vähentänyt merkittävästi jo se, että lapset ja nuoret tietävät asiaan puututtavan.

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaiselle on kuitenkin kanneltu tästä. Ratkaisussaan 16. elokuuta apulaisoikeuskansleri totesi seuraavaa: "– – syystiedotteen maininta [koulumatkoilla] tapahtuvan ilkivallan ja kiusaamisen hoitamisesta aina koulussa antaa väärän kuvan koulun toimivallasta."

Apulaisoikeuskanslerin laintulkinnan mukaan koulu ei enää voi puuttua koulumatkoilla tapahtuvaan kiusaamiseen. Karmaisevaa tämä on pienimmille oppilaille, jotka kertovat asiasta opettajalle.

Opettaja voi kyllä kuunnella lasta. Tapahtuneesta saatetaan soittaa kotiin tai antaa ilmoitus sosiaaliviranomaisille. Väkivaltatilanteissa asiasta ilmoitettaneen poliisille. Poliisi siirtää asian sosiaaliviranomaisten käsittelyyn.

Mitä viranomaiset pystyvät näissä kiusaamistilanteissa tekemään? Sosiaalityöntekijä voi keskustella kiusaajan kanssa, mutta entä jos tämä ei lopeta toimintaansa? Tilanne saa jatkua pitkään, eikä sitä käsitellä ehkä koskaan loppuun saakka.

Tähän asti Sylvään koulussa on kuultu kiusaamistilanteen ilmettyä kaikkia osapuolia heti saman päivän aikana. Sitten asia on selvitetty yhteisessä kohtaamisessa. Useimmissa tapauksissa kiusaaminen on loppunut yhteen tapaamiseen ja ilmoitukseen siitä, että tilannetta seurataan.

Jos kiusaaja tai kiusattu on ollut eri koulusta, toisen koulun henkilökunnan kanssa on tehty yhteistyötä. Huoltajiin on oltu yhteydessä heti.

Olennaista kiusaamisen hoidossa olisi välitön ja kaikkia osapuolia kunnioittava puuttuminen. Kun koulu ei voi enää puuttua koulumatkalla kiusaamiseen, asioita alkavat hoitaa perheet.

Koululla on ollut asioihin neutraali suhtautumistapa. Niitä on voitu puntaroida puolueettomasti, kasvattajan ammattitaidolla. Samanlaista tapaa ei voi odottaa huoltajilta. Kiusaamiseen on kuitenkin puututtava, koska kiusatuksi tuleminen vaikuttaa koko lapsen elämään – myös koulunkäyntiin ja oppimiseen.

On yhteiskunnan velvollisuus taata lapselle mahdollisuus koulumatkaan, johon ei liity pelkoa ja häpeää. Minkään lain ei saa antaa ajaa lapsen edun edelle. Tästä syystä asia on korjattava lainsäädäntöön kiireesti.

Kirjoittaja on Nuorisotutkimusverkoston tutkija.