Suomen kuntajärjestelmä on perusteellisen ja kiireellisen remontin tarpeessa. Suurten ikäluokkien vanhetessa huoltosuhde heikkenee, eivätkä pienet kunnat selviä sosiaali- ja terveyspalveluita koskevista velvoitteistaan yksin. Samaan aikaan keskuskaupunkien ja kehyskuntien väliset ristiriidat maankäytössä, liikennesuunnittelussa ja asuntopolitiikassa kärjistyvät. Kunnallisveroprosentin erot ovat karkaamassa käsistä.

Puolueet ovat olleet pitkään yksimielisiä uudistusten tarpeellisuudesta mutta kinastelleet niiden toteuttamistavasta. Keskustan johdolla aloitettu Paras-hanke hyytyi kesken kaiken, ja nyt on kokoomuksen ja Sdp:n johtaman koalition vuoro yrittää.

Keskiviikkona hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkuselle (kok) luovutettiin kuntauudistusta valmistelleen virkamiestyöryhmän raportti. Työryhmä esittää valtion erityisen kuntajakoselvityksen toimittamista 66–70 alueella.

Periaatteessa kyse on vasta työryhmän raportista, jossa esitettyjä selvitysalueiden rajoja kunnat pääsevät nyt kommentoimaan. Kunnille esitetty kysymys ei kuitenkaan käytännössä koske itse tavoitetta vaan sen toteuttamistapaa: miten Manner-Suomen 320 kunnasta muodostetaan noin 70 kuntaa?

Esityksessä luonnostellut kuntaliitokset muodostavat sen kuntakartan, jonka pohjalta kuntauudistus aiotaan viedä läpi – ensin suostuttelemalla mutta tarvittaessa järeämpiä painostuskeinoja käyttämällä.

Aikataulu on kireä. Kunnilta pyydetään lausuntoja maaliskuun puoliväliin mennessä, ja hallituksen on määrä tehdä selvitystyötä koskevat päätökset huhti–toukokuussa. Kevään kuluessa on tarkoitus laatia erillinen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneselvitys, jossa arvioidaan työryhmän esittämän kuntarakenneratkaisun vaikutuksia. Vuoden loppuun mennessä pyritään säätämään uudistusta tukeva kunnallishallinnon rakennelaki sekä käynnistämään valtionosuusuudistus ja kuntalain kokonaisuudistus. Hallitus haluaa remontin valmistuvan vuonna 2015.

Vauhti tuntuu monesta hurjalta, ja työryhmä tekee siihen itsekin pieniä varauksia. Raportissa todetaan, että laajoissa kuntaliitoksissa ja pääkaupunkiseudulla kuntaliitoksen toteuttaminen vuoden 2015 alusta lukien voi olla "aikataulullisesti liian haasteellista".

Se on lievä muotoilu. Pääkaupunkiseudulle esitetty Helsingin, Vantaan, Espoon, Kauniaisten ja Sipoon yhdistäminen miljoonan asukkaan suurkunnaksi kohtaa rajua vastustusta etenkin Espoossa ja Kauniaisissa mutta myös Vantaalla.

Vastustus ja yhdistämisen ongelmat eivät ole vähäisiä niilläkään alueilla, joiden kunnissa on vähemmän asukkaita. Esitys muuttaisi yhdeksi kunnaksi kokonaisia maakuntia: Etelä-Karjalan, Keski-Pohjanmaan, mahdollisesti Päijät-Hämeenkin. Keski-Suomeen jäisi neljä kuntaa, Pohjois-Savoon kolme.

Virkkunen luonnehti keskiviikkona uudistusprosessia kuntalähtöiseksi ja sanoi, että kynnys pakkokeinojen käyttämiseen on korkea. Henki on kuitenkin se, että uudistus toteutetaan – hyvällä tai pahalla.

Työryhmä toteaa, että tietyin edellytyksin valtioneuvosto voisi päättää kuntien yhdistämisestä vastoin kuntien tahtoa. Uhkakuvana väläytellään myös palveluiden rahoitus- ja järjestämisvastuun ottamista pois kunnilta tai päätäntävallan muuta kaventamista. Virkkunen totesi esimerkkinä, että tarvittaessa kunnilta voitaisiin ottaa pois kaavoitusvaltaa.

Nyt esitellyn kuntauudistusmallin takana on vahvimmin päähallituspuolue kokoomus. Sen tärkein hallituskumppani Sdp otti esitykseen etäisyyttä jo julkistamispäivänä.

Uudistus koettelee hallitusyhteistyötä. Lisäksi oppositiopuolueet keskusta ja perussuomalaiset pyrkivät saamaan esityksestä irti kaiken hyödyn ennen ensi syksyn kuntavaaleja.

Kokoomuksestakin kuuluu soraääniä. Monet puolueen kuntapäättäjät ovat avoimesti vastustaneet hanketta. Liialliseen yhdistämisintoon on suhtautunut epäilevästi myös presidentiksi ja arvojohtajaksi valittu Sauli Niinistö.

Kuntauudistuksessa julkinen keskustelu käynnistetään kunnolla nyt, kun haluttu lopputulos on tiedossa. Käytännössä valmiiksi piirretyt kuntakartat ovat uudistuksen julki lausuttu tavoite. Kun kuntien päättäjät ja asukkaat otetaan mukaan valmisteluun näin myöhäisessä vaiheessa ja pikaisella aikataululla, heitä on vaikea sitouttaa valmiiksi päätettyihin asioihin.

Kuntarakenteen uudistaminen on välttämätöntä, mutta siihen on saatava mukaan koko Suomi, sen kunnat ja kaikki puolueet. Väkisin läpi runnottava ratkaisu johtaa vastarintaan ja varmistaa, että yhteistyön edellytykset uusissa suurkunnissa ovat heikot.

Pakottaminen on huonoa motivointia. Lisäksi sillä voi olla suuria vaikutuksia eri puolueiden kannatukseen.