Itämeri on upea paikka. Se on virkistys- ja asuinalue sekä kulkuväylä kymmenille miljoonille ihmisille. Se on leivänantaja kalastajille, merenkulkijoille ja matkailuyrittäjille. Se on koti lukuisille ötököille, kaloille ja linnuille. Se on koti hylkeillekin.

Vielä 1950-luvulla ainutlaatuinen saaristo oli kirkasvetinen. Nyt siellä haisevat levät. Niistä rantavaltioiden asukkaat haluavat eroon, jotta tulevatkin sukupolvet voisivat nauttia merestä ja sen antimista.

Itämeri on asukkaille niin tärkeä, että kun heiltä kysyttiin, maksaisivatko he meren suojelusta, valtaosa vastasi myönteisesti.

Laajassa Baltic Stern-tutkimuksessa yhteensä 10 500 rantavaltion asukasta vastasi kysymyksiin Itämeren merkityksestä ja halukkuudesta osallistua suojelun kustannuksiin. Kyselyssä kansalaisille ehdotettiin pakollista Itämeri-veroa, joka kohdistettaisiin rehevöitymisen vähentämiseen.

Maksuhalukkuutta löytyi rutkasti: Itämeren yhdeksän rantavaltion asukkaat ovat valmiit maksamaan meren pelastamisesta jopa neljä miljardia euroa vuosittain. Suomessa halukkaita oli toiseksi eniten Ruotsin jälkeen, Venäjällä vähiten.

Suomalaisille nykyistä terveemmän Itämeren arvo on 200 miljoonaa euroa vuodessa. Suomalaiset pitävät Itämeren surkeaa tilaa yhtenä maan suurimmista ympäristöongelmista ja olisivat valmiit pulittamaan keskimäärin 60 euroa vuodessa, jotta sinileväkukinnot ja happikato vähenisivät ja meri kirkastuisi. Valtaosalle meren tärkein anti on virkistyskäyttö.

Meri sai nyt hintalapun. Ehkä se auttaa suhteuttamaan luontoarvoja yhteiskunnassa, jossa raha ratkaisee. Juhlapuheilla Itämerta ei pelasteta.

Rahaa Itämerelle tosin kerätään kaiken aikaa ilman veroakin. Hallitusten sijasta vetovastuuta meren suojelemisesta ovat viime vuosina ottaneet säätiöt, joiden toimintaan kuuluu aiempaa vahvemmin vapaaehtoisuus ja yritysten osallistuminen hankkeisiin. Toiminta perustuu lahjoituksiin.

Suomessa John Nurmisen Säätiö on keskittynyt rehevöittävän fosforikuormituksen ja öljyturman riskien vähentämiseen. Puhdas meri -hankkeiden tavoite on vähentää mereen päätyvää vuotuista fosforikuormaa 2 500 tonnia vuoteen 2015 mennessä. Tankkeriturva-hankkeen tavoite on järjestää kaikille Suomenlahdella seilaaville öljyaluksille navigointipalvelu ensi vuonna.

Itämeren puolesta liputtaa myös BSAG eli Baltic Sea Action Group, joka on käynnistänyt näyttävän keräyskampanjan Itämerta esittelevän televisiosarjan avustuksella.

Epäselväksi tosin jää, mihin rahaa kerätään. BSAG on niin sanottu sateenvarjojärjestö. Se kokoaa yrityksiltä, yhteisöiltä, yksityishenkilöiltä ja valtioilta sitoumuksia Itämeren puolesta. Omia hankkeita säätiöllä ei ole, joten sellaisiin keräysvarat eivät mene.

Säätiö ilmoittaa tekevänsä töitä meren puolesta ylipäätään ja ohjaavansa keräysvarat oman toimintansa mahdollistamiseen, jotta Itämeri-talkoisiin saadaan lisää toimijoita eli sitoumusten tekijöitä.

"Valjastamalla juuri oikeat tahot mukaan toimintaan saamme moninkertaisesti aikaan verrattuna siihen, että tekisimme itse yksittäisiä projekteja", todetaan säätiön varainhankinnan periaatteissa. Toki palkatkin pitää maksaa.

Nyt BSAG valmistelee Pietarissa ensi vuonna pidettävää Itämeri-huippukokousta, jonka tosin järjestää Venäjä.

Suomalaissäätiöt ovat erilaisia.

John Nurmisen Säätiö korostaa, että toteutettavien hankkeiden on perustuttava tutkimukseen sekä oltava mitattavia ja kustannustehokkaita. Rahalle on löydyttävä vastinetta.

BSAG toimii toisin, minkä vuoksi hallinnollisten kulujen osuus on suuri.

Konkretia olisi kuitenkin tervetullutta, jotta rajalliset resurssit voitaisiin kohdentaa oikein. Vuonna 2010 pidetyn Itämeri-huippukokouksen yhteydessä annetuista sitoumuksista vain osa on toteutunut. Suurin osa on ollut seminaareja, kursseja ja tapahtumia. Sitoumuspaketti kokosi yhteen joukon hankkeita, joista moni oli alkanut jo aiemmin ja luultavasti toteutuisi muutenkin.

BSAG:n sateenvarjo on kerännyt alleen myös isoja hankkeita, jotka toteutuessaan auttavat taltuttamaan rehevöitymistä ja vaarallisten aineiden aiheuttamia uhkia. Isot hankkeet vievät silti vuosia. Annettujen sitoumusten toteutumista on tärkeä seurata, jotta seuraava huippukokous ei jää pelkäksi lasien kilistelyksi.

heli.saavalainen@hs.fi Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.