Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa tehty tutkimus osoittaa, että perheväkivaltaa ei juuri käsitellä lastensuojelun asiakirjoissa, vaikka huostaan otettavan lapsen kotona olisi väkivaltaa esiintynytkin. Väkivallan sivuuttaminen asiakirjoissa voi olla kohtalokasta, jos se samalla estää lasta saamasta apua pelottavan väkivallan käsittelemiseen.

Voimassa oleva lastensuojelulaki ei suoraan anna ohjeita siitä, miten perhe- tai lähisuhdeväkivaltaa pitäisi käsitellä lastensuojelussa. Vallitseva tilanne kuitenkin on se, ettei väkivaltaa paljonkaan käsitellä osana lasten tilanteen arviointia.

Tutkija Johanna Hiitolan selvityksestä ilmenee, että esimerkiksi vanhempien päihteidenkäytön ja mielenterveysongelmien vaikutusta lapseen arvioidaan aina, mutta väkivalta ohitettiin enintään mainintana perheväkivallasta erittelemättä sen kummemmin, kuka oli tekijä ja kuka uhri. Hiitola selvitti asiaa 343:sta hallinto-oikeuksien huostaanottopäätöksestä.

Kuvaavaa on se, että lastensuojelun asiakirjoihin väkivaltaisuus kirjataan usein parisuhdeongelmana, vaikka todellisuudessa isä kohtelisi väkivaltaisesti sekä äitiä että lapsia. Isän väkivaltaisuutta käsitellään usein päihdeongelmana. Jos äiti kohtelee lapsia väkivaltaisesti, sitä kuvataan asiakirjoissa kasvatuksen ongelmina. Maahanmuuttajaperheissä väkivaltaa selitettiin usein kulttuurisilla syillä.

Myös huoltajuusriidoissa väkivallalla ei näytä olevan merkitsevää asemaa päätöksissä. Tampereen yliopistossa vuonna 2010 tarkastetusta Teija Hautalan väitöskirjasta ilmenee, että edes todennettu väkivalta ei välttämättä vaikuta perusteluissa tuomarin päätökseen, vaikka väkivallan olisi kuvattu olleen vakavaa ja toistuvaa.

Väitöksen pohjana olleista 158 huoltajuusriidan tuomioista käy ilmi, että yksin- tai yhteishuoltoja, lasten asumista ja tapaamisia määrätään myös sellaisille vanhemmille, joiden on esitetty käyttäytyneen väkivaltaisesti joko parisuhteessa tai lapsia kohtaan. Näin tapahtuu toisinaan myös silloin, kun vanhemmalla on taustallaan väkivalta- tai lähestymiskieltotuomio.

Poliisin tietoon tulee vuosittain runsaat parituhatta alle 15-vuotiaisiin lapsiin kohdistunutta väkivallantekoa. Niistä vajaa kolmannes tapahtuu omassa perheessä.

Lasten kokemaan väkivaltaan pitää suhtautua nykyistä tarkemmin. Kyse on lapsen tulevaisuudesta.