Kuntaliiton tuoreimman tutkimusaineiston mukaan 32 prosenttia Suomen kuntien asukkaista olisi valmis ainakin harkitsemaan kunnalliseen luottamustehtävään ryhtymistä, jos mahdollisuutta tarjottaisiin.

Puolueilla on ollut vaikeuksia ehdokashankinnassa. Ongelma taitaakin olla siinä, että luottamustehtävää ei tulla tarjoamaan. Sen eteen pitää tehdä paljon työtä.

Erityisen paljon työtä luottamustehtävän saaminen vaatii maahanmuuttajalta. Vuoden 2008 kuntavaaleissa maahanmuuttajia – niitä, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi, ruotsi tai saame – oli 3,2 prosenttia äänioikeutetuista mutta vain 1,5 prosenttia ehdokkaista ja 0,3 prosenttia valtuustoon valituista. Valtuustopaikan sai yhteensä 34 maahanmuuttajaa.

Selvä syy aliedustukseen on maahanmuuttajien pieni äänestysprosentti: viime kuntavaaleissa vain 19,6 prosenttia heistä äänesti, kun kaikkien äänioikeutettujen äänestysprosentti oli 61,3 – sekin valitettavan pieni luku.

Kuntavaaleihin osallistumisen kynnys on höylätty periaatteessa matalaksi. Äänioikeutettuja ja vaalikelpoisia ovat vähintään kaksi vuotta Suomessa asuneet ulkomaalaiset. EU-maiden, Norjan ja Islannin kansalaisilla on kuntavaaleissa täydet oikeudet, jos he ovat muuttaneet suomalaiskuntaan viimeistään 51 päivää ennen vaaleja.

Käytännössä maahanmuuttajien vähäinen osallistuminen kertoo, ettei kotouttaminen ole onnistunut. Maahanmuuttajat tuntevat huonosti vaikutusmahdollisuuksiaan ja yleensä kunnallista päätöksentekokoneistoa. Kielimuuri on korkea. Maahanmuuttajien ei ole myöskään helppo löytää ehdokkaita, joihin he voisivat samastua.

Alkuperästä riippumatta ihmiset äänestävät kuntavaaleissa ensisijaisesti henkilöä, eivät puoluetta.

Maahanmuuttajaväestön kasvaessa puolueiden kannattaisi jo oman menestyksensä tähden rohkaista maahanmuuttajia mukaan toimintaansa – ei pelkästään vaalilistojen jatkoksi vaan aktiivisiksi paikallispoliitikoiksi myös vaalien välillä.

Maahanmuuttajataustaisten ehdokkaiden lisääminen on kotouttamisessa hyvä ja välttämätön välitavoite. Kaukaiseen maaliin on päästy vasta, kun alkuperä ei ole ehdokkaaksi asettamisen ja äänestämisen tai äänestämättä jättämisen kannalta merkityksellinen asia.