Baari repeää, kun Portugalin Cristiano Ronaldolle pelataan oikealta keskitys. Ronaldo puskee pallon Tšekin maaliin, ja siinä se on: Portugali etenee EM-kilpailujen välieriin.

On juhannuksen aatonaatto, ja baari on täynnä jalkapalloa katsovia miehiä.

Joka jätkä on baarissa autolla, koska baari on Saudi-Arabian Jeddassa. Alkoholia ei myydä, eikä naisten ole soveliasta näyttäytyä tällaisissa paikoissa.

Miehet lusikoivat mansikkakakkua. Kalliit kellot vilkkuvat ranteissa. Vesipiiput porisevat.

Tämä baari-ilta on vapaamielisintä, mitä Saudi-Arabia voi tarjota. "Ei tällaisia paikkoja ole Riadissa", sanoo eräs baarin miehistä.

Pääkaupunki Riad on niin uskonnollinen ja vanhoillinen, ettei siellä ole edes jäätelöbaareja.

Tämän Saudi-Arabiasta tietää: se on rikas ja äärettömän vanhoillinen. Kaikkea muuta peittää huntu.

Orientalismiksi kutsutaan halpaa mystiikkaa, jossa länsimaiset leimaavat "idän" vaikeaksi, käsittämättömäksi ja arvoitukselliseksi.

Mutta juuri Saudi-Arabia elää mysteeristä.

Puolen tunnin ajomatkan päässä Jeddasta on saavuttamaton turistikohde. Kohde on kivi, mutta koska se on pyhässä kaupungissa Mekassa, emme koskaan voi nähdä sitä.

Hunnutettu kivi on Saudi-Arabian arvoituksen syy ja seuraus.

Syy se on siksi, että Mekka on muslimien Rooma, johon johtavat islamilaisen maailman kaikki tiet. Seuraus on, että Jeddassa joka hotelli on täynnä. Lentokentällä yhdeksän matkustajaa kymmenestä on pyhiinvaeltajia Marokosta, Pakistanista, Filippiineiltä.

Kymmenessä miljoonassa pyhiinvaeltajassa on turismia tarpeeksi. Osin siksi Saudi-Arabiaan ei myönnetä turistiviisumeita juuri koskaan, toimittajille sitäkin harvemmin.

Tietysti Mekkaankin pääsee. Näin yksinkertaisesti: "Tulkaa islamiin!" toivottaa parrakas mies ystävällisesti ja hymyilee.

Olemme poikakoulun kansliassa.

Varovasti selitämme, miksi haluamme tutustua juuri tähän kouluun. Näillä käytävillä kulki teinipoika Osama bin Laden neljä vuosikymmentä sitten, vuosina 1968–76.

Täällä on yksi Saudi-Arabian suurista arvoituksista. Tätä lähemmäs emme pääse.

Miksi upporikkaan saudisuvun pojasta tuli terroristi ja tappaja?

Oliko Jeddan jäätelöbaarin vapaamielisyys Osamalle liikaa? Miten näin tiukasta vanhoillisuudesta voi vaatia vielä tiukempaa?

Kukaan ei ole vastaamassa kysymyksiin. Koskaan ei selviä, missä ja milloin Osama bin Ladenista tuli se mies, jonka tunnemme.

Mutta tämä al-Thagerin poikakoulu Jeddassa on ollut tärkeä etappi. Juuri täällä nuori Osama alkoi upota syvemmälle uskontoon, kirjoittaa bin Ladenien sukuun perehtynyt toimittaja Steve Coll.

Uskonnonopettaja houkutteli teinipoikia iltapäivisin koraanikerhoon sillä varjolla, että tunnin jälkeen pelattiin jalkapalloa.

Käy ilmi, että koulu on kyllä oikea, mutta tämä rakennus on uusi. Se rakennus, jossa parraton poika-Osama opetteli iltapäivisin Koraanin säkeitä, on kivenheiton päässä. Ja kyllä, se on koulu vielä nykyäänkin.

Koulun eteen alkaa kuitenkin nousta huntu. Ensin lupa piti saada rehtorilta. Nyt rehtori siirtääkin asian opetusvirastoon, joka passittaa opetusministeriöön.

Kello tikittää tunnin, toisen ja kolmannen.

Saudi-Arabian opetusministeriön virkamiehet pukeutuvat valkoiseen, ja päässä on punainen ruudullinen huivi. Tuttua kieltä hekin puhuvat, byrokratiaa.

Alkaa selvitä, että koulua emme koskaan näe. Lupaa ei tule. On liian myöhäistä ottaa edes pientä riskiä, että etsisi koulun ilman lupaa, sillä lento Suomeen on samana iltana.

Osama venähti pitkäksi jo poikavuosinaan. Uskonnontuntien jälkeisissä iltapäiväpeleissä hänet sijoitettiin hyökkäyksen kärkeen, jotta hänelle voitiin keskittää pääpalloja laidoilta, Steve Coll kertoo.

Arvoituksen huntu muuttaa kysymykset maailmankaikkeuden kokoisiksi.

Koskaan ei selviä, pelasiko Osama tovereineen yhteen vai kahteen maaliin.

ville.simila@hs.fi Kirjoittaja on HS:n ulkomaantoimittaja.