Kaikki hallituksen kannalta myönteiset mittarit olivat iloisessa nousussa Ruotsissa, kunnes keväällä pari tärkeää käyrää kääntyi kaakkoon. Talouskasvu hiipui, ja keskusta-oikeistolaisen hallituskoalition suosio sukelsi. Oppositiossa jo toista vaalikautta olevien demareiden suosio taas kääntyi pitkän pakkasjakson jälkeen ennätysmäiseen kasvuun.

Hallituksen kamppailu tilanteen korjaamiseksi huipentui torstaina, kun valtiovarainministeri Anders Borg julkisti valtion budjetin ensi vuodelle. Budjetti on elvyttävä tavalla, josta voidaan nykyoloissa useimmissa Euroopan maissa vain unelmoida.

Pääosin etukäteen julkistetuissa elvytystoimissa suurimman palan haukkaa yritysveron alentaminen 26,3 prosentista 22 prosenttiin. Vajaan 23 miljardin kruunun eli noin 2,7 miljardin euron elvytysvarasta riittää lisäksi rahaa investointien tukemiseen ja infrastruktuurihankkeisiin. Myös eläkeläiset ja opiskelijat saavat osansa.

Elvytys tekee budjetista hieman alijäämäisen, mutta Borg vakuutti, että valtion menot pysyvät Ruotsin tiukan käytännön mukaisesti pitkällä aikavälillä ylijäämäisinä, vaikkei kasvu elpyisi hallituksen ennustamalla tavalla.

Voisi epäillä, että kyseessä on vaalibudjetti, mutta Ruotsin seuraaviin vaaleihin on melko tasan yhtä paljon aikaa kuin on kulunut edellisistä: kaksi vuotta. Tarve hallituksen profiilin voimakkaaseen nostoon keskellä vaalikautta vaikuttaa yllättävältä maassa, jonka talous on EU-alueen vahvimpia. Hallituksen oman perustelun mukaan tähänastisen tiukan taloudenpidon hellittäminen on tarpeellista ja oikea-aikaista. Myös poliittinen oikea-aikaisuus on kuitenkin selvä.

Ruotsin hallitus on jossain määrin oman menestyksensä uhri. Varovainen ja tarkka taloudenpito keskellä kriisien tyrskyjä ei kuuden hallitusvuoden jälkeen riittänyt innostamaan hyvään tottuneita äänestäjiä.

Poliittinen käänne alkoi tammikuussa, kun Stefan Löfven valittiin demareiden johtoon taloussotkuihin ja tempoilevaan politiikkaan kompastelleen Håkan Juholtin jälkeen. Löfven on vaikuttanut jämäkän sovinnolliselta tekemättä oikeastaan kovin paljon. Demareiden suosio alkoi nousta 25 prosentin tasolta, joka oli historiallinen pohjanoteeraus.

Hallituksen tilanne paheni huhtikuussa, kun kevään budjettikatsauksessa Borgin viestiksi jäi, että asiat voisivat olla huonomminkin. Talouskasvu oli jäämässä kauas ennustetusta. Neljän puolueen hallitus vaikutti ideattomalta ja uupuneelta. Demareiden suosio kasvoi parhaimmillaan yli 35 prosenttiin.

Hallitusta johtavan maltillisen kokoomuksen lisäksi sen pienemmät kumppanit olivat vaikeuksissa. Kolmesta puolueesta kaksi, kristillisdemokraatit ja keskusta, kieppuivat neljän prosentin äänikynnyksen alapuolella.

Vastaisku alkoi elokuussa, kun hallituspuolueiden puheenjohtajat lähtivät pääministeri Fredrik Reinfeldtin johdolla junakiertueelle kertomaan äänestäjille muun muassa uusista ratahankkeista. Tämän viikon alussa oli vuorossa Reinfeldtin vuosittainen poliittinen katsaus valtiopäivillä, ja torstaina seurasi Borgin budjettiesitys.

Nyt demareiden rynnistys mielipidemittauksissa on pysähtynyt noin viiden prosenttiyksikön johtoon maltillisesta kokoomuksesta. Vasemmisto ja vihreät ovat johdossa myös puolueiden yhteenlasketussa kannatuksessa. Kummallakaan puolella ei kuitenkaan ole syytä juhlia. Muutokset ovat osoittaneet, että viime vaalikauden kaltaiset nopeat ja suuret äänten siirtymät ovat Ruotsissa edelleen mahdollisia. Hallitukselle on hyvin merkittävää, toteutuuko seuraavien parin vuoden talouskasvu Ruotsissa läheskään niin hyvänä kuin Borg torstaina arvioi.

Suomen ja muiden maiden kannalta oleellisin kysymys on kuitenkin se, mihin Ruotsin talouden suhteellinen vahvuus perustuu. Maantieteellistä asemaa ei voi matkia, ja monipuolinen elinkeinorakenne on pitkän kehityksen tulos. Pitkäjännitteinen talouspolitiikka on kuitenkin kaikkien käytettävissä.