Saksan seuraavan liittopresidentin nimi selvisi salamavauhtia, runsaat kaksi vuorokautta sen jälkeen kun Christian Wulff oli perjantaina katsonut parhaaksi erota tehtävästään korruptioepäilyn vuoksi.

Liittokansleri Angela Merkelille lopputulos on pieni tappio. Merkelille oli kuitenkin tärkeintä saada kiusallinen presidenttiongelma nopeasti pois päiväjärjestyksestä, jotta hallitus voi keskittyä euromaiden velkakriisin hoitamiseen.

Kristillisdemokraattinen kansleri joutui sunnuntaina huomaamaan, ettei hän kiihkeistä yrityksistään huolimatta kykene tällä kertaa sanelemaan presidenttiratkaisua.

Merkelin koalitiokumppani, liberaalipuolue FDP, kertoi yllättäen tukevansa liittopresidentiksi entistä itäsaksalaista kansalaisoikeustaistelijaa Joachim Gauckia. Sanavalmis ja suosittu Gauck oli oppositiossa olevien sosiaalidemokraattien ja vihreiden ehdokas niin nyt kuin vuoden 2010 vaalissakin.

Liittopresidentin valitsee vaalikokous, jossa Merkelin hallituskoalitiolla on vain parin paikan enemmistö. Merkelillä ei ollut halua julkiseen riitaan poliittisesti toisen luokan asiasta. Kanslerilla on vahva asema sekä omassa puolueessaan että suuren yleisön mielikuvissa, joten hänellä on varaa ohimenevään arvovaltakolhuun.

FDP:n yllättävä omapäisyys johtuu epätoivosta. Puolueen kannatus on pari viime vuotta laskenut niin jyrkästi, että seuraavissa vaaleissa uhkaa putoaminen liittopäiviltä. FDP:n johto halusi näyttää, ettei kansleri voi joka asiassa jyrätä pienempäänsä miten tahtoo.

Kristillisdemokraateilla ja sosiaalidemokraateilla on siis yhteinen presidenttiehdokas. Se voi enteillä seuraavaa hallituspohjaa. Niin sanottu suuri koalitio on vaivattomin vaihtoehto ensi vuoden liittopäivävaalien jälkeen, koska sen paremmin kristillisdemokraattien ja FDP:n kuin sosiaalidemokraattien ja vihreidenkään yhteiskannatus ei riitä enemmistöön.

Presidentiksi nousee kohta itäsaksalainen luterilainen pastori, ja kanslerina on Itä-Saksassa elänyt luterilaisen pastorin tytär – siitä huolimatta, että pääosa Saksan väestöstä on taustaltaan länsisaksalaisia ja katolilaisia on yhtä paljon kuin luterilaisia.

Yhdistelmä huipulla osoittaa, että vanhat jaot ovat toissijaisia ja että ulkopuolisuus on kuumentuneissa poliittisissa kiistoissa usein ratkaiseva valtti.