Kun Pohjoismaiden neuvoston kokoukset nousevat uutisotsikoihin, se tapahtuu usein asialistan vierestä. Tiistai-iltana neuvoston parlamentaarikoista koostuva puheenjohtajisto esitteli Kööpenhaminassa pohjoismaisille yhteistyöministereille toimintatapojen uudistushankkeita. Niitä ei normaalisti uutisoitaisi, koska ne eivät ole suuremmalle yleisölle kovin merkittäviä eivätkä kiinnostavia.

Pohjoismaista yhteistyöministeriä niiden kuitenkin pitää kiinnostaa, varsinkin jos hän on ministerineuvoston puheenjohtajavuorossa, kuten Alexander Stubb (kok) nyt on. Hän vastaa hallituksessa pohjoismaisesta yhteistyöstä Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerin tehtävien ohessa.

Kuivat hallinnolliset uudistushankkeet nousivat uutiseksi, kun Stubb tokaisi tiistain kokouksesta lähtiessään suomalaisen kuulijan mukaan, että "vittu mitä paskaa, ei voisi vähemmän kiinnostaa".

Poliitikot eivät voi itse jälkikäteen päättää, mitkä heidän sanomisistaan jäävät elämään. Tämä varmasti jää. VMP, EVVK.

Stubbin esittämä pahoittelu asian julkitulon jälkeen ei riitä vaimentamaan syntynyttä kohua. Tokaisun harkitsemattomuutta ei lievennä sekään, että moni on saattanut kokouksissa ajatella samoin.

Stubbin ilmaisua edeltäneistä vaiheista on Kööpenhaminan kokoukseen osallistuneiden kesken jonkin verran eriäviä näkemyksiä.

Joidenkin osallistujien mukaan Stubb torjui tylysti parlamentaarikkojen ajatukset neuvoston työn uudistuksista ja viesti sekä kärsimättömyyttä että kiinnostuksen puutetta. Toisten mukaan Stubb todella vaikutti väsyneeltä ja tylyltä, mutta hän torjui puheenjohtajana esityksiä, joita myös neuvoston virkamiehet arvostelivat. Lisäksi parlamentaarikot nostivat esille vanhoja kiistanaiheita.

Vaikutelma pohjoismaisen yhteistyön vähättelystä on yksi Stubbin valitseman ilmaisun monista huonoista puolista. Hänen tehtävänsä on nimenomaan edistää pohjoismaista yhteistyötä, jonka ei pitäisi olla hänelle uutta. Stubbilla on hyvät näytöt yhteistyöstä ulkoministerikaudeltaan. Uudessa ministerintehtävässä pohjoismaisuus on kuitenkin selvästi ollut lapsipuolen asemassa. Sille omistettua aikaa on tämän jälkeen syytä lisätä.

Pohjoismainen yhteistyö on Suomelle erittäin tärkeää, eikä se voi kiinnostaa siitä vastaavaa ministeriä liikaa – ei edes silloin, kun väännetään kättä hallinnollisista asioista eikä sisällöstä.