Missä kulkee Helsingin työssäkäyntialueen raja? Kysymys ei ole retorinen eikä akateeminen vaan liittyy hallituksen kaavailemaan kuntauudistukseen. Työssäkäyntialue on yksi sen avainkäsitteistä.

Hallitusohjelman mukaan uudistuksen "tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Vahva peruskunta muodostuu luonnollisista työssäkäyntialueista ja on riittävän suuri."

Suomen Kuvalehti julkaisi kaksi viikkoa sitten – valmistelijoiden harmiksi – virkamieshahmotelman kuntakartasta, joka jakaa Suomen noin 70 suurkuntaan. Siinä hallitusohjelman "riittävän suuri" -periaatetta on toteutettu liittämällä laajalla säteellä kuntia suuriin maakuntakeskuksiin.

Sen sijaan pääkaupunkiseudulla uskallus näyttää loppuneen kesken. Espoo, Helsinki ja Vantaa on piirretty kartalla yhdeksi kunnaksi, mutta muualle Uudellemaalle on sitten muodostettu enemmän tai vähemmän keinotekoisia kuntien yhteenliittymiä, joiden rajoilla ei ole mitään tekemistä ihmisten todellisen suuntautumisen kanssa.

Helsingin työssäkäyntialue ei pääty Espoon ja Vantaan rajoille. Pääkaupunkiseudulle tulee töihin eli sukkuloi päivittäin noin 120 000 ihmistä – enemmän väkeä kuin esimerkiksi Lahdessa tai Kuopiossa on asukkaita. Joka viides pääkaupunkiseudulla työskentelevä asuu seudun ulkopuolella.

Suurin osa sukkuloijista tulee kehyskunnista, mutta kauempaakin tulijoita riittää hämmästyttäviä määriä: esimerkiksi Tampereelta ja Lahdesta molemmista 2 500, samoin kuin Riihimäeltä. Sekä Hyvinkäällä että Porvoossa on metropolialueelle töihin kulkevia yli 5 000.

Seudun kehyskunnista Kirkkonummelta, Nurmijärveltä, Keravalta, Tuusulasta ja Sipoosta yli puolet työssä käyvistä suuntaa työmatkansa pääkaupunkiseudulle. Järvenpäässä, Vihdissä, Siuntiossa ja Pornaisissa osuus on yli 40 prosenttia. Lohjalla, Hyvinkäällä, Porvoossa ja Mäntsälässä luku on arviolta neljännes tai kolmannes.

Pääkaupunkiseudun vaikutuspiiriä voi käydä ihmettelemässä HSY:n verkkosivujen kartasta, jossa työssäkäyntialue ulottuu idässä melkein Mikkeliin, pohjoisessa Kuhmoisiin ja lännessä Turkuun ja Naantaliin asti.

Helsingin työssäkäyntialueeseen kuuluu 23 kuntaa, joissa asuu noin 1,5 miljoonaa henkeä. Alueella asuu siis runsas neljännes Suomen väestöstä ja työllisistä.

On ymmärrettävää, ettei niin suurta kuntaa haluta synnyttää, oli se kuinka elinvoimainen tahansa. Kuntauudistuksen valmistelusta vastaava hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen (kok) on sanonut, että työssäkäyntialue on vain yksi kriteeri uuden kuntajaon luomisessa. "Eri alueilla ihmisten luontainen talousalue muodostuu hieman eri tavoin", Virkkunen sanoi syksyllä.

Silmiin osui Tilastokeskuksen kehittämispäällikön Pekka Myrskylän jo vuonna 2005 julkaisema katsaus Työssäkäyntialueet kuntauudistuksen pohjaksi. Myrskylä kirjoittaa: "Työssäkäyntialue muodostuu markkinavoimien vaikutuksesta, eikä sen rajautumiseen vaikuta hallinnolliset aluejaot. Työlliset äänestävät työmatkaliikenteellään, mihin alueeseen heidän kuntansa kuuluu. Työssäkäyntialue laajenee koko ajan, kun työlliset muuttavat kauemmas asumaan ja tekevät yhä pitempiä työmatkoja."

Rajan vetämisellä Kirkkonummi–Tuusula–Sipoo-linjalle ei ratkaista pääkaupunkiseudun ongelmia. Laajempaa yhteistyömallia tai hallintopiiriä vaativat ainakin liikenneratkaisut, maankäyttö ja asuminen. Ehkä Virkkusen esikunnan salkusta löytyy siihen ratkaisuksi niitä muita kriteerejä.

Sinänsä kuntauudistajia ymmärtää, sillä jo toisiaan kyräilevien Espoon, Vantaan ja Helsingin yhdistäminen vaikuttaa liki ylivoimaiselta tehtävältä. Hallitukselta vaatisi melkoista poliittista rohkeutta tehdä se väkisin, ja on vaikea kuvitella sellaisia porkkanoita, joilla se kävisi kaupunkien omasta tahdosta.

Mikäli pääkaupunkiseudun neljästä kaupungista kuitenkin tulee yksi kunta, ratkaisematta jää kysymys kehyskunnissa asuvien kuntaidentiteetistä. Uudistajat ovat pitäneet sitä tärkeänä, ja kansalaiset ovat puolestaan suhtautuneet uusiin rajanvetoihin hämmentyneesti juuri tästä syystä.

Uudenmaan rautateiden ja valtateiden varsilla asuu kymmeniätuhansia ihmisiä, jotka asuisivat mieluummin Helsingissä, koska heidän työpaikkansa on siellä, mutta joilla ei ole varaa ostaa tai vuokrata kotia.

Tilanne ei tiettyyn mittaan muutu nykyisestä: moni keravalainen, vihtiläinen tai kirkkonummelainen olisi mieluummin helsinkiläinen tai espoolainen. Mutta miten keravalainen suhtautuu siihen, että kunnan rajat ulottuvat Pukkilasta Nurmijärvelle? Mistä kotoisin hän tuntee silloin olevansa? Missä hänen kotikuntansa keskus silloin on?