Yhdysvallat on sotilaallisella läsnäolollaan ja turvatakuillaan edesauttanut rauhantilan säilymistä Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen. Etenkin Länsi-Eurooppa on voinut keskittää voimansa talouksiensa ja yhteiskuntiensa kehittämiseen ilman suuria huolia sotilaallisesta puolustuksesta. Nyt tilanne on oleellisesti muuttumassa.

Presidentti Barack Obama ei muistanut tammikuisessa maan tilaa käsittelevässä State of the Union -puheessaan Eurooppaa eikä edes eurokriisiä tai Naton toimintaa Libyassa. Yhdysvallat on jo pitkään ollut tyytymätön eurooppalaisten liittolaistensa tukeen Yhdysvaltojen sotaretkillä Irakissa ja etenkin Afganistanissa.

Yhdysvaltojen entinen puolustusministeri Robert Gates totesi viime kesänä jäähyväispuheessaan, että maan tahto ja kärsivällisyys Eurooppaa kohtaan ovat loppuneet. Myös taloushuolet pakottavat Yhdysvaltoja vähentämään sotilaallista läsnäoloaan ja valmiuttaan osallistua Euroopan sotilaallisiin turvallisuusjärjestelyihin. Tästä kertoo maan suunnitelma vetää taktiset ydinaseensa pois Euroopasta. Kärjistäen voi sanoa Euroopan olevan Yhdysvalloille eilispäivää.

Yhdysvaltojen näkökulmasta maailmanpolitiikan keskiössä on vastedes Aasia. Maa tulee kiinnittämään taloudellisen, poliittisen ja sotilaallinen huomionsa erityisesti Kiinan suuntaan. Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton on sanonut, että maassa on alkamassa "Tyynenmeren vuosisata".

Yhdysvaltojen Eurooppaa kohtaan tunteman kiinnostuksen väheneminen muuttaa Naton luonnetta. Aiemmin ainakin eurooppalaiset Nato-maat ovat voineet luottaa Yhdysvaltojen ylivoimaiseen sotakoneistoon ja maan tasapainottavaan sotilaalliseen läsnäoloon Euroopassa, jos Venäjän karhu alkaisi ärhennellä.

Luottamus Naton viidennen artiklan turvatakuisiin on heikentynyt Nato-maissa, ja useat Naton eurooppalaiset maat pyrkivät jo nyt luomaan kahdenvälisiä ylimääräisiä turvatakuita ja erityissuhteita Yhdysvaltojen kanssa.

Eurooppalaiset Nato-maat pitävät todennäköisesti mahdottomana ajatusta, että Naton toiminta-alue laajenisi Yhdysvaltojen ulkopolitiikan tärkeimmälle alueelle Tyynellemerelle. Se on liian kaukana eurooppalaisten turvallisuusintresseistä.

Jos Yhdysvallat ei puolestaan halua asettua selvästi Euroopan turvallisuuden tueksi, Natolta putoaa pohja pois. Tämä asettaa Euroopan turvallisuusjärjestelyt aivan uudenlaiseen tilanteeseen.

On mahdollista, että Nato muuttuu vahvasti eurooppalaiseksi sotilasliitoksi tai hajoaa, jolloin Euroopan puolustusratkaisut on pakko järjestää muiden yhteistyörakenteiden kuin Naton kautta.

Eurooppa joutuu varsin nopeasti ottamaan itse vastuuta omasta puolustuksestaan. Samalla Yhdysvaltojen kylmän sodan jälkeen korostaman kriisinhallintasodan merkitys vähenee ja kansallisissa sekä eurooppalaisissa sotilaallisissa turvallisuusratkaisuissa aletaan jälleen korostaa perinteisiä alueellisia puolustusratkaisuja.

Tämä mahdollistaa huomion kiinnittämisen vahvemmin Euroopan lähialueiden turvallisuusuhkiin Yhdysvaltojen painottamien kaukaisempien uhkien sijasta. Sitä voi pitää hyvänä ratkaisuna, että Eurooppa joutuu tulevaisuudessa ottamaan enemmän vastuuta turvallisuusjärjestelyistään.

Suomelle tämä kehityssuunta on edullinen. Eurooppalaisen turvallisuusyhteistyön on pakko voimistua, mitä Suomessa on jo pitkään toivottu.

Euroopan unionin lupaukset solidaarisuudesta on lunastettava luomalla yhteisiä eurooppalaisia sotilaallisia joukkokokonaisuuksia ja suunnitelmia. Suomella on tähän huomattavasti paremmat mahdollisuudet kuin monella eurooppalaisella Nato-maalla.

Suomella on mahdollisuus ottaa merkittävä rooli Euroopan uudessa turvallisuusyhteistyössä sekä samalla vahvistaa omaa turvallisuuttaan ja erityissuhdettaan Venäjään. Jos Yhdysvallat irtaantuisi Natosta tai jos maan merkitys Natossa olisi nykyistä vähäisempi, sotilaallinen liittoutuminen olisi Suomessa todennäköisesti helpompi hyväksyä.