Suomalaisessa hallintokoneistossa on sellainen valuvika, että ensin tehdään monimutkaiset säännöt, joista apua tarvitsevan ihmisen on yksin vaikeata saada selkoa. Kun vaikeaselkoisuutta on tarpeeksi kauan voivoteltu, perustetaan asiamiehen tai neuvojan virka ohjaamaan kansalaisia peräämään niitä oikeuksia, jotka heillä jo alun pitäenkin olisi ollut.

Kela on nyt alkanut auttaa pitkille sairauslomille juuttuneita kansalaisia etsimään mahdollisuuksia palata töihin, päästä kuntoutukseen tai hakeutua eläkkeelle. Työkykyneuvojiksi koulutettavat ihmiset joutuvat näin myös aukomaan niitä solmuja, jotka Kela itse on nivonut kiinni.

Muutama viikko sitten käynnistynyt työkykyneuvonta etsii pitkiksi venähtävillä tai toistuvilla sairauslomilla olevien ihmisten joukosta niitä, joiden jäljellä olevaa työkykyä voitaisiin käyttää vielä hyödyksi. Neuvonnan asiakkaiksi pääsevät myös ne ammattikoulutusta vailla olevat nuoret, joiden sairauspäivärahahakemus hylätään lääketieteellisistä syistä.

Neuvojien puheille odotetaan asiakkaita etenkin kahdesta ryhmästä. Nuorten pitkille sairauslomille joutuneiden suuri pulma ovat mielenterveyden ongelmat. Vanhemmilla ihmisillä pettävät selkä, lonkat, polvet tai käsien nivelet.

Kumpaankin ryhmään kuuluvilla ihmisillä saattaa olla runsaasti työkykyä jäljellä, kunhan heille löydetään sopiva työpaikka.

Neuvojien ammattikunnan perustamisella myönnetään se suuri ongelma, joka suomalaista terveydenhoitoa vaivaa. Potilas saa kyllä onnellisuuspillereitä masennukseen ja kipulääkkeitä kolotuksiin, mutta kokonaisuutta ei hoida kukaan.

Työkyvyn arvioinnissakin mitataan enemmän menetettyä työkykyä kuin jäljellä olevaa. Jos parantavaa hoitoa ei ole tarjolla, aletaan mitata, riittäisivätkö vaivat työkyvyttömyyseläkkeen saamiseen.

Neuvojia tarvitaan myös nostamaan potilaita ylös siitä kuopasta, johon he putoavat, kun kuntoutukseen ei pääse silloin, kun sen teho olisi parhaimmillaan.

Selkäpotilas saa rauhassa toipua leikkauksesta yli puolikin vuotta ennen kuntoutuksen alkua. Mielenterveyspotilaalle oikeus kuntouttavaan terapiaan ei ole mikään itsestäänselvyys.

Neuvonnan tarve paljastaa myös sen, ettei työterveyshuolto kykene toimimaan siten kuin sen pitäisi, jos Kelan väkeä tarvitaan etsimään vajaatyökykyiselle työtä. Toisaalta Kelan neuvonnan asiakaskunnasta suurin osa on niitä ihmisiä, joilla on rikkonainen työhistoria eikä toimivaa työterveyshuoltoa ole ollut tarjolla.

Kelassa on laskettu, että työkykyneuvonnasta voisi hyötyä noin viisi prosenttia kaikista sairauspäivärahaa hakeneista ihmisistä. Määrä on suuri, sillä sairauspäivärahaa saa noin 320 000 ihmistä vuodessa.

Työkykyneuvojat kohtaavat varmasti suurimmat vaikeudet silloin, kun he löytävät asiakkaastaan riittävästi työkykyä, jolle pitäisi kehittää käyttöä.

Pitkittyneelle sairauslomalle juuttuneilla on varmasti jonkin verran työkykyä jäljellä, mutta harva heistä pystyy hyppäämään siltä seisomalta työhön, jossa vaaditaan täyttä työpanosta. Eiväthän he silloin sairauslomaa olisi tarvinneetkaan.

Avoimilla työmarkkinoilla vajaatyökykyiset eivät ole haluttua työvoimaa – paitsi juhlapuheissa ja silloin, kun eläkeikää esitetään korotettavaksi. Yrityksille on riski palkata ihmisiä, jotka eivät täytä tiukkoja vaatimuksia.

Jäljelle jäävät vapaaehtoistyö ja kolmannen sektorin työpaikat. Vapaaehtoistyöllä ei elä, sillä siitä ei makseta palkkaa, enintään ruokapalkkaa. Kolmannen sektorinkaan palkanmaksukyky ei ole kovin hääppöinen, joten sinnekin työllistettävät tarvitsevat jotain yhteiskunnan tukea.

Vaikka neuvojien työltä ei voidakaan odottaa kovin suurta työllistävää vaikutusta, heillä on tärkeä tehtävä kohdata sairauslomalaisia ihmisinä – ei pelkkinä masennuksina, lonkkavikoina ja niskakulumina. Jos asiakkaiden kertomuksia koottaisiin ja tutkittaisiin, suomalaisen työkyvyttömyyden ja sairauden kuvaan tulisi huomattavasti nykyistä enemmän sävyjä.

Työkykyneuvojien keräämää tietoa pitää myös hyödyntää kehittämällä keinoja estämään sairauslomien pitkittymistä. Ennen neuvojan puheille pääsyä vajaatyökykyiset ovat jo kompastuneet moneen nykyisen järjestelmän kuoppaan, joiden tasaamiseksi on kyllä keinoja – jos on halua.