Sosiaalidemokraattisten opiskelijoiden entinen pääsihteeri Mikko Sauli paljasti Helsingin Sanomissa (11. 5.), että poliittisten nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen jäsenluetteloissa on rutkasti ilmaa. Hänen mukaansa asia oli järjestöissä yleisesti tiedossa.

Huhuja poliittisten nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen kuolleista sieluista on toki liikkunut poliitikkojen parissa jo vuosikymmeniä.

Järjestöillä on ollut taipumus liioitella jäsenmääriään, sillä ne ovat yksi kriteeri määriteltäessä valtion avustuksia. Muita kriteereitä ovat esimerkiksi toiminnan laatu ja laajuus.

Helsingin Sanomien grafiikka (11. 5.) antaa aihetta epäillä, että jäsenrekistereitä on yhteisestä sopimuksesta siivottu viime vuosikymmenen loppupuolella.

Jäsenluettelot on ainakin aiemmin laadittu heppoisin perustein. Listoille on kirjattu jopa toisen puolueen johtohenkilöitä. Nimen antaminen epämääräiseen listaan on saattanut johtaa jäsenyyteen jäsenen itsensä tietämättä.

Jäsenrekisterin vääristelyyn saattaa olla myös hivenen viattomampi motiivi: yli-innokkaat poliitikonalut ovat halunneet osoittaa, kuinka tuloksellista heidän toimintansa on, kun se on tuottanut niin paljon uusia jäseniä.

Vaikuttaa siltä, että jäsenrekisterin paisuttelu on ollut taas yksi "maan tapa", josta joutaa päästä eroon. Voi ihmetellä, millaiseen poliittiseen kulttuuriin nuoria on opetettu, jos jäsenrekisterin vääristely on ollut yleistä.

Opetusministeriö haluaa nyt tarkastaa jäsenmäärän oikean tilan, mutta jäsenluetteloiden läpikäynti on tuskin mahdollista. Järjestöt ovat hanakoita vetoamaan tietosuojalakiin. Kuuluminen poliittiseen järjestöön on arkaluonteista tietoa, jota ei saa luovuttaa ulkopuoliselle ilman asianomaisen suostumusta. Tietosuojavaltuutettu vahvisti tämän tulkinnan.

Jäsenmäärien liioittelusta voitaisiin päästä, jos poliittisten nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen tuki olisi osa yleistä puoluetukea eli määräytyisi puolueen kansanedustajien lukumäärän mukaan. Tätä ovat ehdottaneet sekä pääministeri Jyrki Katainen että perussuomalaisten kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala.

Muutoksessa kärsisi järjestöjen itsenäisyys suhteessa emopuolueeseen, mutta se olisi silti pienempi paha kuin nykymenon jatkuminen.