Vuosina 1951–1961 julkaistusta Nykysuomen sanakirjasta on yhä hyötyä ja hupia. Vanhahtavaa viime vuosisadan maatalousyhteiskunnan sanastoa on paljon, mutta 2000-luvun kaupunkilaisellekaan ei ole pahitteeksi tietää, mitä tarkoittaa kaplas, lihta tai sälkö.

Tuttujenkin sanojen merkitykset muuttuvat – ehkä nopeammin kuin huomaammekaan. Kokeillaanpa, miten itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä kerätyt sananselitykset pätevät nykyisen eurokriisin aikana.

Julkinen. "Kaikkien tiedossa oleva, kaikkien tuntema" tai "kaikkien (yleisön) käytettävänä tai nähtävänä oleva." Esimerkkejä: "Jeesuksen julkinen toiminta" tai "julkinen mielipide, moraali".

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd) kertoi heti Espanjan vakuussopimuksen synnyttyä, että järjestely on selvästi julkisempi kuin Kreikan vakuussopimus. Salattavaksi piti määrätä lähinnä tilinumeroiden kaltaisia yksityiskohtia.

Lainaohjelman ja vakuussopimuksen hyväksymisestä eduskunnassa on yli viikko. Kansanedustajille annettu hätäinen käännöstiivistelmä leimattiin salaiseksi.

Juuri ennen eduskuntakäsittelyä kansanedustajille jaettiin sopimuksen julkisuuslain mukaiseksi sanottu englanninkielinen versio. Ministeriö antoi version samana päivänä myös MTV3:n uutisille, mutta muut vakuusasiakirjoja pyytäneet tiedotusvälineet odottivat vastausta yli viikon. Syyksi viivytykseen kerrottiin, että lomakaudella työvoimaa on vähän ja että etenkin Helsingin Sanomien kirjoittelu on antanut paikalla oleville virkamiehille muuta tekemistä.

Suoraan yleisön nähtäväksi, vaikkapa omille verkkosivuilleen, valtiovarainministeriö ei ole pannut sopimuksesta sanaakaan.

Julkinen ei enää tarkoita kaikkien nähtävänä olevaa vaan valikoiden salattua.

Oikea. "Asiallisesti paikkansa pitävä, tosi, totuutta ja tosioloja vastaava." Esimerkki: "loogillisesti oikea todistelu".

Viikko sitten syntyi kiista siitä, onko euromailla Euroopan vakausmekanismissa (EVM) aina ensisijaisen velkojan asema.

Talouskomissaari Olli Rehn sanoo, että ensisijaisuutta harkitaan tapauskohtaisesti. Valtiovarainministeriön mukaan tapauskohtaisesta harkinnasta ei ole sovittu.

Rehn yritti tyynnytellä tilannetta. Hän totesi STT:n haastattelussa, että molemmat tulkinnat ovat oikeita eikä vastakkainasetteluun ole aineksia.

Rehnin tapa käsitellä ilmiselvää ristiriitaa vaihtoehtojen "kyllä" ja "ei" välillä tuo mieleen itämaisen filosofian mestarit. Ehkä EVM-sopimusta pitäisikin tulkita kuin zenbuddhalaista arvoitusta, koania.

Jos kaikki vaikenevat, onko kukaan väärässä?

Päätös. "Lopputulos" tai "eri vaihtoehtojen välillä tehty valinta". Esimerkki: "Harkinnan jälkeen tuli päätökseksi, että – –."

Ennen vanhaan päätöksen tekeminen tarkoitti, että asia on ratkaistu. Nykyisissä EU-huippukokouksissa viimeinen taisto päätösten sisällöstä alkaa kokouksen jälkeen: eri maiden poliitikot tulkitsevat sovittua omalta kannaltaan edullisesti.

EVM-sopimuksen hyväksymisen jälkeen sama kulttuuri on leviämässä myös Suomen eduskuntaan. Presidentti Sauli Niinistön lausunto kiteyttää päätöksentekijöiden avuttomuuden: "Nyt pitäisi tarkkaan selvittää, mitä missäkin ja mistäkin on päätetty."

Päätös ei enää tarkoita loppua vaan uutta alkua.

Valuvika. "Valettaessa syntynyt vika." Esimerkki: "Sekundatavarassa on usein pieniä valuvikoja."

Nykysuomen sanakirja ei tunne sanaa kuvaannollisessa merkityksessä, joka on nykyisessä kielenkäytössä hallitseva.

Euron tai koko EU:n valuvika tunnetaan Timo Soinin ja perussuomalaisten retorisena lyömäaseena, mutta nykyisin termin käyttö ei kerro mitään puhujan poliittisesta taustasta. Eduskunnan Espanja-keskustelussa hallituspuolueiden edustajat käyttivät käsitettä valuvika tai -virhe neljätoista kertaa, oppositio vain kolmesti. Euron valuviasta puhui pari viikkoa sitten Ylen haastattelussa jopa komissaari Olli Rehn.

Timo Soinin viljelemä termi on siis pesiytynyt poliittisten vastustajien kielenkäyttöön. Suomalaiset poliitikot ja tutkijat ovat tosin keskustelleet rahaliiton ja yhteisen valuutan valuvioista jo 1990-luvulla, paljon ennen Soinin eurovyörytystä.

Vakuus. "Pantti, takuu, lupaus" tai "vakavuus, varmuus". Esimerkki: "– –mahtia, vakuutta oli hänen olentonsa täynnä. (Kivi)"

Tämä Seitsemän veljeksen viimeisestä luvusta peräisin oleva Tuomaan kuvaus sopii monen sosiaalidemokraatin esiintymiseen viime aikoina.

Ehkä Nykysuomen sanakirjasta on sittenkin iloa eurokriisin tiimellyksessä. Pitkälle menevää tulkintaa se kuitenkin vaatii.

jyrki.raikka@hs.fi Kirjoittaja on HS:n toimittaja.