Ette todennäköisesti tunne Ossi Kolehmaista, joka on pienen valkeakoskelaisen maalaiskoulun rehtori. Hän on johtanut idyllistä Rauhalan koulua pian 30 vuotta.

Ossi Kolehmainen ei ole huomiota herättävä hahmo. Hän on kahden lapsen isä, urheilumies ja kokemukseni mukaan melko musikaalinen ihminen, joka esiintyy mielellään kitaroineen. Hän on Suomen kiitetyn alakoulujärjestelmän tuntematon sotilas, suomalaisen miesopettajan perustyyppi.

Muutama viikko sitten Ossi Kolehmaisen elämä järkähti.

Hänestä tehtiin kantelu, jossa katsottiin että hän oli rauhoittanut liian voimakkaasti – ohjesäännön mukaisesti kiinni pitämällä – poikaa, joka riehui koulussa ja huitoi tuolilla. Osa vanhemmista arvosteli eri yhteydessä myös Kolehmaisen tapaa opettaa liikuntaa ja puhua lapsille.

Kolehmaista vaadittiin erotettavaksi, vaikka hänen mukaansa kiinnipitämistapaus oli selvitetty perheneuvolaa myöten.

Kantelussa paheksutaan, että toista oppilasta oli ohjattu liikuntatunnilla olkapäästä omaan joukkueeseensa. Tarkasti ottaen se on väärin, koskemattomuusnäkökulmasta. Käytännössä lähes jokainen opettaja tekee joskus niin silloin, kun lapsi ei kuuntele, keskity tai välitä.

Nimetön kantelu tuli julkisuuteen, ja pienen koulun puhelin alkoi soida. Rehtorin nimellä varustettua kommenttia pyysivät maakunnan valtalehti Aamulehti, paikallislehti Valkeakosken Sanomat, Iltalehti ja Yleisradio. Valkeakosken Sanomien nettikeskustelu kävi kuumana päiväkausia.

"Miten kommentoitte syytöksiä?" toimittajat kyselivät. Hyvä kysymys, varsinkin kun Kolehmainen sai kantelun nähdäkseen vasta useita päiviä toimittajien jälkeen.

Tiedotusvälineet tekivät tehtävänsä. Ne raportoivat ongelmasta ja toimivat omien sääntöjensä mukaan, siis pyysivät lausunnon myös kantelun kohteelta. Kaikki hyvin?

Kun ihminen tuomitaan oikeudessa, hänen nimensä julkaistaan vain, jos rikos on riittävän vakava tai jos rikoksen tekijä on merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa. Epäilyissä kynnys on vieläkin korkeampi. Vaaditaan erityisiä ulottuvuuksia, jotta tavallinen, ei-julkinen ihminen joutuu kommentoimaan itseensä kohdistuvaa epäilyä.

Ossi Kolehmainen oli aikoinaan hyvä kestävyysjuoksija muttei niin hyvä, että se olisi perustellut hänen nimensä julkaisun.

Asian periaatteellinen ydin on paljon Rauhalan koulua laajempi. Jos yksittäinen opettaja joutuu julkisuudessa vastaamaan hänestä tehtyihin kanteluihin, opettajat eivät uskalla tehdä työtään.

Alakoulussa oppilaiden komentaminen on hetkittäin välttämätöntä, kannatti miten pehmeitä menetelmiä hyvänsä. Kuka uskaltaa enää käskeä lapsia, jos julkinen kantelu on yhden nettilomakkeen päässä?

Mielensä pahoittanut, lasta varjeleva isä tai äiti ei aina ole puolueettomin ja harkitsevin tarkkailija. Vanhemmista on tullut erittäin herkkiä opettajien ratkaisuille. Vanhemmat osaavat vaatia ja valittaa, jopa niin hyvin, että koulut alkavat olla vaikeuksissa tämän aktiivisuuden edessä.

Opettajat eivät ole kategorisesti virheettömiä, mutta heille pitää taata sama suoja kuin muillekin. Hoitovirheen tehneestä lääkäristä ei anneta julkisia luonnetodistuksia, eikä liian herkästi aseeseen tarttunutta poliisia kuulustella kameroiden edessä.

Julkisuuteen nousseessa syytöksessä ei ole kyse yhdestä liikuntatunnista, vaan sen kohteena on yhden ihmisen koko ammattitaito, ura ja arvostelukyky.

Kun tapaus nousee otsikoihin, lukija tai katsoja jää miettimään mitä rivien väliin onkaan kätketty.

Tiedotusvälineet puolustautuivat sillä, että pienellä paikkakunnalla kaikki tiesivät jo asian, joten mediajulkisuus ei muuta mitään. Kyllä se muuttaa. On eri asia puolustaa itseään vanhempainillassa kuin iltapäivälehdessä.

Vaikka kantelu todettaisiin aiheettomaksi, sen varjo jää. Jos myöhemmin tapahtuu jotain, on helppo muistella, että aikaisemminkin oli "epäselvyyksiä".

Totuuden nimissä on sanottava, että Valkeakosken Sanomissa valtaosa nettikeskusteluun osallistuneista puolusti Kolehmaista ja antoi hänestä myönteisiä todistuksia.

Mutta jos kantelu aikanaan kaatuu, radiot ja iltapäivälehdet eivät soita Rauhalan kouluun. Tämä epäsymmetria syytöksen ja päätöksen välillä on median toiminnan suurimpia puutteita. Siitä Julkisen sanan neuvostokin voisi useammin muistuttaa. Tiedotusvälineet parantaisivat omaa uskottavuuttaan kertomalla joskus, että toisinaan meillä syytetään myös syyttömiä.

Lapsen elämän tärkeimpiä valintoja on se, minkälaisen opettajan hän saa alakoulussa. Luokanopettaja on ihminen, joka rakentaa lapseen asenteen työntekoon ja opiskeluun. Hyvän opettajan vaikutus tuntuu pitkälle aikuisuuteen, huonon tekemiä virheitä ei ehkä korjata koskaan.

Siksi opettajan pitää saada opettaa. Hänen pitää saada olla auktoriteetti, jonka tekemisiin vanhemmat eivät jatkuvasti kajoa.

Tietysti yhtä lailla voidaan sanoa, että samasta syystä opettajan virheisiin pitää puuttua ajoissa. Kyllä, ja juuri siksi kantelun mahdollisuus on olemassa, mutta kantelun käsittelyssä on oltava pelisäännöt ja opettajalla oikeusturva. Näitä molempia Valkeakoskella ilmiselvästi rikottiin.

Jokainen lapsia liikuntatunnilla juoksuttava opettaja miettii nyt, milloin vaatiminen muuttuu virkavirheeksi. Monet opettajat tietävät, että näillä kriteereillä otsikossa voisi olla heidän oma nimensä.