Yhteiskunnan muutos ja polarisoituminen ovat johtaneet koulujen välisten oppimiserojen kasvuun. Lukutaidossa ero parhaan koulun ja heikoimman kymmeneksen välillä vastaa peräti 2,5 vuoden oppimista. Äärimmillään oppimiserojen kasvu uhkaa koulutuksen yhdenvertaisuutta sekä hyviä oppimistuloksia.

Maamme lukioverkko on tilanteessa, jossa pieniä lukioita joudutaan opiskelijoiden vähyyden vuoksi lakkauttamaan. Samaan aikaan kasvukeskuksiin perustetaan entistä enemmän suurlukioita. Tämä vaikuttaa myös perusopetukseen. Suomen runsaasta 3 000 peruskoulusta jo yli tuhat on yhtenäisiä peruskouluja, ja määrä kasvaa tasaisesti. Lukioverkon harvetessa vuosiluokat 1–9 sisältävien yhtenäisten peruskoulujen määrä kasvaa edelleen.

Ongelma ei ole koulujen toiminnan laatu vaan erot toimintaympäristöissä. On kouluja, joiden oppilaat tarvitsevat keskimääräistä enemmän tukea oppimiselleen kasvuympäristönsä ja taustansa vuoksi.

Julkisen sektorin toimintamenojen karsiminen koskettaa koko koulutussektoria. Leikkaukset ja oppimiserojen kasvu kertovat Suomen sivistyspolitiikan epävakaudesta. Kansakunnan sivistyksen perusta uhkaa heikentyä ja eriarvoisuus lisääntyä.

Kuntauudistuskeskustelun keskittyessä sosiaali- ja terveyspalveluihin koulutus on vaarassa jäädä liian vähälle huomiolle. Toimet laadukkaan perusopetuksen turvaamiseksi ovat osoittautumassa riittämättömiksi. Ongelmien ratkaisuksi eivät riitä valtionosuusuudistukset tai oppilaaksiottoalueiden muutokset. Tarkasteltavaksi on otettava myös opettajankoulutus.

Pitkän aikavälin tarkastelussa opettajien koulutuksen parantamisella on arvioitu olleen ratkaiseva vaikutus suomalaisen koululaitoksen menestymiseen. Erityisen tarpeellista olisikin pohtia, millaisia opettajia yhtenäisten peruskoulujen yleistyminen vaatii.

Nykyinen opettajankoulutus tuottaa erikseen maisteritasoisia luokanopettajia vuosiluokille 1–6, aineenopettajia vuosiluokille 7–9 sekä erityisopettajia ja opinto-ohjaajia. Opettajankoulutuksen rakenteita tulisi kehittää niin, että eri opettajankelpoisuuksia tuottavia koulutuksia yhdistettäisiin. Näin syntyisi uusi yhtenäisen peruskoulun opettajankoulutusmalli.

Peruskoulunopettajan tutkinto antaisi kelpoisuuden luokanopetukseen vuosiluokilla 1–6 ja aineenopetukseen yhdessä tai kahdessa aineessa vuosiluokilla 7–9. Toisen laajan sivuaineen asemesta opiskelija voisi valita opinto-ohjauksen tai erityisopetuksen, jolloin hänellä olisi kelpoisuus kolmeen opettajan tehtävään. Pienten lasten opettajaksi erikoistuvat voisivat suorittaa laajat alkuopetuksen opinnot.

Yhtenäisen peruskoulun opettajankoulutus veisi aikaa noin viisi vuotta. Kun koulutus toteutettaisiin systemaattisena koulutusohjelmana, vältyttäisiin opintojen viivästymiseltä sekä opintoajan ja resurssien hukkakäytöltä.

Mitä uudentyyppisellä koulutuksella saavutettaisiin? Opettajien aineenhallinnan taso erityisesti peruskoulun alimmilla vuosiluokilla kohenisi, kun kaikilla olisi ainakin yhdessä aineessa laajat aineenopettajan kelpoisuuden antavat opinnot. Laajat kasvatustieteelliset opinnot antaisivat mahdollisuuden kehittää peruskoulun ylimmillä luokilla tarvittavia pedagogisia taitoja.

Koulutus antaisi opettajalle monipuolisen näkemyksen peruskouluikäisten kasvusta ja kehityksestä. Hänen olisi uransa aikana mahdollista työskennellä koko peruskoulun toimialueella eikä pelkästään ala- tai yläluokkien opettajana. Halutessaan opettaja voisi myöhemmin suorittaa laajasta sivuaineesta syventävät opinnot, jolloin hän saisi kelpoisuuden lukio-opetukseen.

Yhtenäisen peruskoulun opettajankoulutusmalli ei saa yliopistoissa kannatusta, koska uudistusta ei pidetä välttämättömänä. Opettajankoulutus ei korostu yliopistojen strategioissa. Monet muut maat ovat kuitenkin havahtuneet kehittämään opettajankoulutustaan. Jos aiomme vastedeskin olla kärkijoukossa, yliopistoissa tulee painottaa opettajankoulutuksen kehittämistä.

Yhtenäisen peruskoulun opettajankoulutus omana koulutusohjelmanaan toisi tarvittavan piristysruiskeen jo varsin pitkän aikaa muuttumattomina pysyneisiin opettajankoulutuksen rakenteisiin. Se taittaisi oppimiserojen kasvua ja turvaisi koulutuksen yhdenvertaisuutta.

Salo on Joensuun normaalikoulun ja Ripatti Savonlinnan normaalikoulun johtava rehtori.