Siinä missä päähallituspuolueilla menee ainakin kohtalaisen hyvin, molemmilla oppositiopuolueilla on suunta vähän sekaisin.

Keskusta hakee uutta alkua lähes puhtaalta pöydältä. Kesäkuun alun puoluekokouksessa puheenjohtajaksi äänestettiin mies tuntemattomasta.

Kansanedustaja, entinen it-yrittäjä ja vieläkin varakas mies Juha Sipilä on politiikassa noviisi, eikä hän osaa kunnolla edes poliittista jargonia. Se saattoi olla yksi hänen valteistaan, kun hän kiersi keskustan piirejä yksin ja yhdessä muiden puheenjohtajaehdokkaiden kanssa. Ehkäpä tuoreus vakuutti keskustaväen.

Olihan Sipilän tukena tosin iso liuta entisiä ja nykyisiä keskustavaikuttajia. Viimeisten joukossa kyytiin hyppäsi keskustan vanhaisäntä Seppo Kääriäinen, joka on ollut häviäjän puolella ilmeisesti vain kerran: silloin, kun hän pyrki itse puheenjohtajaksi.

Keskustan sisällä urputus on yleensä alkanut heti uuden puheenjohtajan valinnan jälkeen. Tällä kertaa urputusta on kuulunut poikkeuksellisen vähän. Ilmeisesti kenttäväki haluaa katsoa, mikä Sipilä oikein on miehiään.

Sipilällä on kuitenkin niukanlaisesti aikaa opetella oppositiojohtajan elkeet. Kuntavaalit ovat jo lokakuussa. Sipilä tarvitsee ympärilleen avustajajoukon, joka hallitsee myös politiikan niin sanotut likaiset keinot.

Varapuheenjohtajistakin voi olla paljon apua, jos heille löytyy luontevat roolit. Oppositiopuolueella luonnollisesti politiikan tekemisen painopiste on eduskunnassa, joten eduskuntaryhmän johdollakin on suuri rooli.

Paavo Väyryseltä Sipilä pyysi apua ulko- ja turvallisuuspolitiikassa jo puoluekokouksessa. Vielä pitäisi löytää jotain mielekästä tekemistä toiselle energiselle veteraanivaikuttajalle Mauri Pekkariselle.

Keskustan ei pidä odottaa vielä kuntavaaleista liikoja. Näyttää todennäköiseltä, että tulos on joka tapauksessa parempi kuin vuoden takainen katastrofi eduskuntavaaleissa, mutta tulos saattaa hyvinkin jäädä neljän vuoden takaisesta kuntavaalien tuloksesta.

Toinen oppositiopuolue, perussuomalaiset, näyttäisi mielipidemittausten valossa kaksinkertaistavan valtuustopaikkansa neljän vuoden takaiseen verrattuna. Jostain ne paikat ovat pois. Kaikki on kiinni – puolueesta riippumatta – paikallisen ehdokasvalinnan onnistumisesta.

Erityisen ratkaisevaa ehdokasasettelu on perussuomalaisille, joiden tavoitteena on vähintäänkin kaksinkertaistaa kuntavaalikannatuksensa neljän vuoden takaisesta. Vuoden takaiseen jytkyyn verrattuna tuo tavoite näyttää tietysti pahalta romahdukselta, mutta kuntavaalit ovat eri asia kuin eduskuntavaalit. Mielipidemittausten perusteella perussuomalaisten kannatus näyttäisi olevan joka tapauksessa tasaisesti laskussa.

Perussuomalaisten puolueneuvoston kokouksessa Kajaanissa kesäkuun puolivälissä Kainuun piirin puheenjohtaja Ari Korhonen harmitteli, että kuntavaaliehdokkaiden hankkiminen on hankalaa. Korhonen mainitsi syynkin: puolueen ympärillä velloneet kohut.

Perussuomalaiset tuntuvat päätyvän julkisuuteen kaikella muulla kuin poliittisella toiminnallaan. Tuorein kohu syntyi, kun Jussi Halla-aho joutui jättämään paikkansa hallintovaliokunnan puheenjohtajana. Halla-ahon halveksuvat ja ylenkatsovat lausunnot korkeimman oikeuden häntä itseään koskevasta tuomiosta olivat muille eduskuntaryhmille liikaa.

Halla-aho yritti testamentata puheenjohtajuuden hengenheimolaiselleen Juho Eerolalle, joka hävisi äänestyksen selvästi Pirkko Mattilalle.

Samassa äänestyksessä selvisi myös Halla-ahon kannattajien määrä. Eduskuntaryhmässä heitä on viisi tai kuusi. Silti he hallitsevat perussuomalaisista käytävää julkisuutta. Timo Soinia tilanteen luulisi harmittavan.

Kaikilla puolueilla ehdokkaiden rekrytointia vaikeuttaa hallituksen kuntauudistus. Ehdokkaat eivät tiedä, olisivatko he valtuutettuina täyden nelivuotiskauden vai ainoastaan kaksi vuotta.

Samalla kuntauudistus saattaa hyvinkin toimia oppositiopuolueiden hyväksi. Liitos uhkaa suurta joukkoa maaseutukunnista, joissa keskustalla on perinteisesti tukeva enemmistö.

Keskustan eduksi saattaisi toimia sekin, että Sdp astuisi pari piirua vasemmalle ja kokoomus saman verran oikealle. Niin voisi päätellä päähallituspuolueiden puoluekokouksista. Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen ehti tästä skenaariosta jo iloita: poliittiseen keskustaan tulee tilaa (Suomenmaa 3. 7.). Poliittisessa keskustassa – puolueeseen tässä viittaamatta – on liikkuvien äänestäjien suuret massat.

On sitten kokonaan toinen asia, millaista viestiä kokoomus ja Sdp liikkuville äänestäjille syksyn kuntavaaleissa tarjoilevat.