Kohtapuoliin pitäisi saada käyntiin tärkeimmän vientialamme eli teknologia- ja metalliteollisuuden palkkaneuvottelut yrityksissä.

Paljon kehnommissa tunnelmissa neuvotteluja ei voisi aloittaa.

Työnantajapuolen Teknologiateollisuus uhkasi elokuussa kryptisesti kaksivuotisen työehtosopimuksen irtisanomisella, tai ainakin lausunto yleisesti tulkittiin niin. Syynä oli, että taloustilanne on sitten viime syksyn heikentynyt dramaattisesti.

Irtisanomiseen asti ei sentään menty. Vajaata viikkoa myöhemmin Teknologiateollisuuden, Metalliliiton ja toimihenkilöitä edustavan ammattiliitto Pron yhteisessä tiedotteessa todettiin, että voimassa olevia työehtosopimuksia ei avata.

Prosessista jäi epäselväksi, olisiko Teknologiateollisuudella ollut ylipäätään mahdollisuutta sopimuksen irtisanomiseen.

Metallin työehtosopimuksessa kyllä sanotaan, että palkoista voidaan neuvotella uudelleen, jos keskusjärjestöt ovat yhtä mieltä taloustilanteen oleellisesta heikentymisestä.

Teknologiateollisuuden päätavoite taisi silti olla, että raamisopimuksen toisen vuoden palkoista neuvotellaan yrityksissä aidosti ja ettei sovittua 1,9:ää prosenttia läheskään kaikilla työpaikoilla tarvitse maksaa.

Entä se dramaattisesti heikentynyt taloustilanne? Konepajayhtiö Metso ilmoitti keskiviikkona maksavansa ylimääräisen osingon. Mahtavatko sen työntekijät suostua raamisopimusta pienempiin palkankorotuksiin?

Oleellista Teknologiateollisuuden työehtosopimuksessa on, että lähes kaikesta voidaan paikallisesti sopia toisin. Niin myös palkoista. Mutta jos luottamusmiehen kanssa ei päästä sopimukseen, kaikille pitää maksaa raamin mukainen korotus.

Viime vuonna joissakin metallialan yrityksissä palkoista todella sovittiin toisin, nimittäin suuremmista korotuksista kuin raamissa sanottiin.

Paikallisessa toisin sopimisessa avainsana on luottamus. Minkä verran työnantajat luulevat palkollisten luottavan heihin, kun työnantajaleiri hylkäsi raamisopimuksen olennaisen kohdan, kouluttautumisoikeuden? Välit ovat nyt pahasti tulehtuneet.

Viimeksi torstaina SAK:n hallituksen työvaliokunta vaati, että kouluttautumisoikeudesta pitää päästä sopuun. Jos ei päästä, SAK vaatii vetämään takaisin raamisopimuksessa yrityksille luvatut verohelpotukset.

Työministeri Lauri Ihalainen (sd) yrittää punnertaa kouluttautumisoikeudesta vielä jonkinlaista sopimusta. Asialla alkaa olla kiire, jos sitä koskevat lait halutaan saada voimaan heti ensi vuoden alusta.

Ihalaiselle koulutuspykälä on sydämen asia, sillä hän sen alun perin raamisopimukseen ujuttikin, kun neuvottelut olivat jumissa.

Koulutuskiista kannattaisi siivota pois alta, ennen kuin palkkaneuvottelut voivat toden teolla käynnistyä.

Palkkaneuvotteluillakin alkaa ainakin teknologiateollisuudessa kohta olla kiire, jos raamisopimuksesta mielitään poiketa. Alan uudet palkat pitäisi sopia lokakuun loppuun mennessä.

Voihan toki joissakin yrityksissä, etenkin pienissä, olla kriisitietoisuus niin hyvällä tolalla, että palkkavaatimuksesta suostutaan joustamaan alaspäin. Mutta varsinkin suurissa metalliteollisuuden yrityksissä mennään melko varmasti raamisopimuksen kirjauksen mukaan: 1,9 prosenttia kaikille. Tällä kertaa työnantajapuoli saa mitä tilasi.

Kaiken lisäksi teknologiateollisuudessa tapahtui keväällä olennainen muutos. Kun EK muokkasi organisaatiotaan, silloinen työmarkkinajohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen sai huomata, että häntä ei järjestössä enää kaivata. Niinpä hän siirtyi sujuvasti Teknologiateollisuuden palvelukseen.

Muutos on siksi olennainen, että Inkeroinen ei ole palkansaajapuolella kompromissihakuisen neuvottelijan maineessa, päinvastoin. Työnantajan linjaan ei siis näillä näkymin ole tulossa lisää joustoa.

juha.akkanen@hs.fi Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.