Euroopan unionin aikeet perustaa niin sanottu pankkiunioni ovat herättäneet kiivasta väittelyä, vaikka koko unionista ei ole vielä edes rakennepiirustuksia. Itse tavoitteesta voi tietysti päätellä jotain.

Tiedossa on ratkaisuja ongelmiin – ylikansallisilla rahoitusmarkkinoilla kansalliset valvojat ovat melko aseettomia – mutta myös monia uusia ongelmia.

Pankkiunionista sovittiin huippukokouksessa. Ideaa täsmennetään ministerikokouksissa.

Pankkiunioni on tavoite itsessään mutta myös eräänlainen astinlauta. Jälkimmäisessä roolissa se on, koska huippukokouksessa Saksa ei olisi suostunut höllentämään Euroopan pysyvän vakausmekanismin EVM:n toimintaehtoja, jollei se olisi saanut läpi vaatimustaan pankkiunionista.

Höllennys oli se, että EVM tukee tulevaisuudessa suoraan sekä kriisiin joutuneita jäsenvaltioita että pankkeja. Aiemmin pankkien tukemisesta ei ole sovittu mitään.

Saksan asettamasta ennakkoehdosta ja lähtökohdista voi tehdä alustavia päätelmiä pankkiunionin tulevasta luonteesta. Oletettavasti Saksa pitää nyt huolen siitä, että unioniin kuuluvasta pankkiavun valvojasta tehdään kova ja riippumaton toimija. Se saanee oikeudet tehdä yksittäisiin pankkeihin asti ulottuvia radikaalejakin vaatimuksia, jos pankit haluavat EVM:stä apua.

Jos jo nyt tehtäisiin tulevaisuuden tavalla, Espanjan pankkituki olisi ehdollisempaa kuin se tulee olemaan. Espanjan pankkien apu pumpataan väliaikaisesta vakausrahastosta ERVV:stä, koska Espanja ei voi jäädä odottelemaan EVM:n toimintakuntoa.

Voisi kuvitella, että EVM-avun valvoja pakottaisi suuren osan Espanjan jäljellä olevasta säästöpankkikentästä ja muutamia muitakin heikossa kunnossa olevia pankkeja sulkemaan ovensa ja tekemään kunnolliset alaskirjaukset kiinteistöistä ja asunnoista. Nyt tällaista saa toivoa, mutta tehtävä jää Espanjan valtiolliselle pankkitukirahastolle FROB:lle.

Kun tehtävä siirtyy FROB:lle, rahasto tulee lähelle politiikkaa. Alueellisilla säästöpankeilla on Espanjassa ollut otetta poliittista päättäjistä ja omia "edunvalvojia" korkeilla paikoilla, mikä voi tehdä pankkikentän saneerauksen vaikeaksi. Saneerauksen vaikeus ja poliittinen paine yhtyivät jo, kun säästöpankkikenttää yhdisteltiin Bankia-pankiksi. Sen sijaan että olisi karsittu kunnolla, ongelmat kasattiin.

Pankkiunionin rakentelusta pystyy myös päättelemään, että EU jatkaa yhteisvastuun kasvattamista.

Tavoitteena on luoda yhteinen talletussuojajärjestelmä. Suomea idea ei miellytä, sillä Pohjoismaissa pankkien talletussuoja on jo kunnossa mutta kaikkialla ei. Eikä talletussuojaa rakenneta pikkurahalla.

Esimerkiksi nyt avun varaan hakeutuva Kypros on kansantaloudeltaan kääpiö, joka ei tee suurta lovea apusummiin. Ongelma on, että maan pankkisektorin vastuut ovat noin 7,5-kertaiset koko kansantalouteen verrattuna. Espanjan pankkien velka on kolminkertainen Espanjan julkiseen velkaan verrattuna.

Jos siis rakennetaan riittävää talletussuojaa, tarvitaan huikeat summat. Kaikilla ei ole suojaa rahastoituna. Talletussuojansa kuntoon panneet maat, kuten Suomi, joutuisivat ehkä olemaan mukana kattamassa muiden maiden pankkien vaaroja.

Voisi myös veikata, että esimerkiksi Kyproksen pankeista talletuksineen ja sijoituksineen – vaikkapa Venäjälle – on valvojan vaikea saada selvyyttä.

Pankkiunioni saattaa kiihdyttää EU:n sisäistä eriytymistä. Britannia on jo harannut tiukentuvaa talousyhteistyötä vastaan, koska maan hallitus ajaa vahvasti Lontoon pankkikeskuksen Cityn asiaa. Citystä on tosin kuulunut viime aikoina sellaisia viestejä, että pääministeri David Cameron aiheuttaa vastahangallaan Citylle enemmän haittaa kuin hyötyä.

Pankkiunioniin kuuluva voimistuva yhteistyö ja ylikansallinen valvonta voivat olla Britannialle niin isoja ongelmia, ettei se anna hyväksyntäänsä. Tällöin ongelmaksi tulee se, mitä tehdä Britanniassa päämajaansa pitäville, Euroopassa toimiville pankeille. Britanniassa on lisäksi pankkeja, joilla ei ole mitään toimintaa Euroopan suuntaan. Valvooko valvoja sitten näitäkin?

Britannian hallituksella on kova poliittinen paine jäädä rannalle euroalueen edetessä kohti tiiviimpää liittoa – muissakin teemoissa kuin pankkiunionissa.

Suomalainen ongelma olisi sekin, että täällä toimivat Danske Bankin (Sampo) ja Nordean pääkonttorit eivät ole euroalueella. Miten niiden toimintaehdot poikkeaisivat uuden valvonnan alaisuudessa vaikkapa OP-Pohjolan valvonnasta? Eikö kaksikon tarvitsisi osallistua mahdolliseen talletussuojan kasvattamiseen?