Kaikkien kuuden hallituspuolueen ministerit olivat keskiviikkona tiedotustilaisuudessa pöydän takana kertomassa Puolustusvoimien säästöistä ja uudistuksista.

Näin varmisteltiin, että hallituspuolueet myös pysyvät uudistusten takana, vaikka niistä nousi heti kova poru sekä oppositiossa että siellä, minne säästöt kohdistuvat.

Pitkän arvailuvaiheen jälkeen julkistetut uudistukset eivät ole eurooppalaisessa vertailussa radikaaleja, mutta ne harventavat varusmiehiä kouluttavien joukko-osastojen määrää merkittävästi. Joukko-osastoja myös yhdistellään, sotilasläänien esikunnat lakkautetaan ja toimintoja virtaviivaistetaan. Puolustusvoimien perusorganisaatio pysyy kuitenkin ennallaan.

Ministerit vakuuttivat pääministeri Jyrki Kataisen (kok) johdolla, ettei hallitus käsittele joukko-osastojen sulkemispäätöksiä poliittisena kysymyksenä. Uudistukset on perusteltu puolustuksen tarpeilla. Puolustusvoimat tekee yksittäiset päätökset. Presidentti ja valtioneuvosto hyväksyivät ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa (utva) uudistuksen päälinjat.

Puolustusuudistusten pitääkin perustua maanpuolustuksen tarpeisiin, mutta säästöpäätökset ovat vahvojen alueellisten vaikutustensa vuoksi myös poliittisia. Lisäksi uudistuksia vaikeuttavat Suomen historia ja maantiede. Siksi oli paikallaan, että tiedotustilaisuudessa oli ottamassa vastuuta Puolustusvoimien komentajan kenraali Ari Puheloisen lisäksi ministeririvistö.

Puolustusuudistuksen tarve on ilmeinen. Suomen varuskunnissa on jo vuosikaudet ollut tuhansia vapaita vuodepaikkoja. Varat eivät missään vaiheessa ole riittäneet koko ylisuuren reservin varustamiseen edes välttävästi.

Välttämättömistä muutoksista saatiin tehtyä päätökset, kun ikäluokkien pienenemisen, materiaalin vanhenemisen ja kustannusten kasvun kolmoispaineeseen tuli neljänneksi puolustusmenojen supistaminen. Hallitusohjelman tavoitteena on kymmenen prosentin säästö vaalikauden aikana.

On selvää, että nyt alkavat säästötoimet vaativat vastapainoksi julkisia tukitoimia.

Kussakin suljettavassa varuskunnissa on Puheloisen arvion mukaan keskimäärin kaksisataa työntekijää. Ensireaktioissa varuskuntapaikkakunnilta mainittiin selvästi suurempia työntekijämääriä ja muistutettiin epäsuorista työpaikoista. Puolustusvoimat on rahalla mitattuna tehoton työllistäjä, mutta se ei lohduta paikkakunnilla, joiden vaihtoehdot ovat vähissä.

Vaikutukset vaihtelevat, kun joukko-osastoja lakkautetaan ensin Kontiolahdella, Kotkassa ja Jämsässä ja seuraavaksi Keuruulla, Lahdessa ja Kauhavalla. Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd) mukaan paikkakunnille voidaan ohjata tukea julistamalla ne äkillisen rakennemuutoksen alueiksi. Se olisi aiheellista esimerkiksi Kontiolahdella, missä työllistymismahdollisuudet ovat heikot.

Muiden säästötoimien työllisyysvaikutukset eivät ilmeisesti ole yhtä suuria. Puolustusvoimien organisaatiouudistukset näyttävät ulkoa katsottuina jopa odotettua vaatimattomammilta. Esimerkiksi kahdeksasta pareittain toisiinsa liitettävästä joukko-osastosta yksikään ei siirry minnekään, vaan niiden hallinnot yhdistetään.

Ehkä merkittävin organisaatiomuutos on kolmen puolustushaaran materiaalihankintojen keskittäminen yhteen logistiikkakeskukseen. Henkisesti merkittäviä muutoksia kyllä tulee esimerkiksi Ilmavoimissa, kun Hornetien lennot Pirkkalan kentältä lakkaavat.

Säästöjen toteuttaminen ei selvästi onnistu ilman kiistoja. Vajaan 15 000 työntekijän määrän supistaminen 2 200:lla vaatii Puheloisen mukaan noin 1 200 ihmisen irtisanomista. Puolustusvoimat on varautunut tilanteeseen tukitoimien lisäksi muistuttamalla myös siviilityöntekijöitä siirtovelvoitteesta, jota on aiemmin sovellettu heihin melko harvoin.

Säästöjen ja uudistusten avainkysymys on lopulta vaikutus Suomen maanpuolustuksen toimivuuteen ja uskottavuuteen. Perussuomalaisten ja keskustan kannanotoissa varoitettiin keskiviikkona sekä maanpuolustustahdon että -kyvyn rapautumisesta.

Maanpuolustuksen suunnittelukunnan tuoreen kyselyn mukaan suomalaisten maanpuolustustahto on kuitenkin hyvin suuri kaikkien puolueiden kannattajien joukossa ja on itse asiassa kasvanut merkittävästi 1970-luvun lukemista. Uudistusten vaikutusta maanpuolustuskykyyn pitää voida arvioida kriittisesti, mutta ilman uudistuksia kyky olisi heikentynyt.