Heinäkuun lopulla Venäjällä alkanut oikeudenkäynti Pussy Riot -punkyhtyettä vastaan on nostanut esille kysymyksen huliganismista.

Yhtyeen helmikuun lopussa Moskovassa Kristus Vapahtajan katedraalissa esittämä performanssi Jumalansynnyttäjä, häädä Putin! levisi nopeasti sosiaalisessa mediassa ja sai paljon tilaa mediassa sekä poliittista huomiota niin Venäjällä kuin ulkomaillakin.

Tempaus leimattiin heti huliganismiksi. Perinteisen venäläisen määritelmän mukaan huliganismia on teko, joka osoittaa epäkunnioitusta yhteiskuntaa ja muita ihmisiä kohtaan. Ryhmän esittämä rukous ei kuitenkaan loukannut pelkästään Venäjän vallanpitäjiä ja Vladimir Putinin kannattajia vaan myös monia ortodokseja, joille naisten performanssi kirkossa oli jo itsessään pyhäinhäväistys. Suurin osa venäläisistä piti tempausta ennen kaikkea typeränä.

Sympatiat alkoivat kääntyä esityksestä pidätettyjen kolmen nuoren naisen puolelle, kun selvisi, että syyttäjä vaatii heille vankeusrangaistusta rikoslain 213. pykälän toisen momentin mukaan.

Pykälän ensimmäinen momentti määrittelee huliganismin "yhteiskunnallisen rauhan törkeäksi rikkomukseksi, joka ilmentää selvää epäkunnioitusta yhteiskuntaa kohtaan" tai joka on motivoitunut poliittisesta, ideologisesta, rodullisesta, kansallisesta tai uskonnollisesta suvaitsemattomuudesta. Rangaistuksena on joko sakkoja tai enintään viisi vuotta vankeutta.

Pykälän toisen momentin mukaan teosta voi kuitenkin saada myös enimmillään seitsemän vuotta vankeutta, mikäli se on tehty ennakkoon suunnitellusti ryhmässä tai virkavaltaa vastustaen. Syytteet Pussy Riotia vastaan perustuvat siihen, että teko loukkasi Venäjän uskovaisia ja että se oli etukäteen suunniteltu.

Vaikka performanssi oli monien venäläisten mielestä silkkaa huliganismia, monet myös ajattelivat, ettei yhtyeen jäseniä olisi tarvinnut asettaa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Tätä mieltä oli myös presidentin alaisen ihmisoikeusneuvoston puheenjohtaja Mihail Fedotov. Hän katsoi teon vastaavan "vähäistä huliganismia", josta voidaan rangaista enintään 15 päivän pidätyksellä.

Useimmissa maissa huliganismi on varsin epämääräinen käsite, mutta Venäjällä se on määritelty rikoslaissa. Syyt tähän ulottuvat vuosiin 1905 ja 1906, jolloin huliganismi yhdistettiin Venäjällä ensimmäistä kertaa poliittiseen liikehdintään.

Neuvostovalta piti huliganismia rikoksena, johon liittyi poliittisia piirteitä. Maan ensimmäiseen, vuoden 1922 rikoslakiin kirjattu määritelmä huliganismista antoi laveudessaan hallinnolle laajat valtuudet tuomita ihmisiä pienistäkin, usein juovuksissa tehdyistä teoista jopa vuoden vankeuteen.

Neuvostoliitossa katsottiin, että huligaanit olivat yhteiskunnalle vaarallista ainesta, jota vastaan piti suojautua. Maassa koettiin kaksi suurta "huliganismiaaltoa", jotka molemmat jättivät jälkensä lainsäädäntöön.

Ensimmäinen, 1920-luvun puolenvälin aalto oli seurausta talous- ja sosiaalipolitiikan virheistä ja neuvostoeliitin sisäisestä ankarasta poliittisesta kamppailusta.

Tällöin sosiaalisia ongelmia ja pikkurikollisuutta pyrittiin ehkäisemään jakamalla huliganismipykälä kahtia. Tavallisia kansalaisia rangaistiin suhteellisen lievästi, mutta rikoksenuusijoita ja neuvostovallan vastustajia kohdeltiin ankarammin eristämällä heidät yhteiskunnasta vankeusrangaistuksilla ja pakkotyöllä. Silloinen kolmen vuoden maksimirangaistuskin oli nykyiseen verrattuna varsin lievä.

Nykyiset rangaistukset ovat seurausta Nikita Hrutševin kaudella 1950-luvun puolivälissä toteutetusta huliganismin vastaisesta kampanjasta, jolla pyrittiin turvaamaan yhteiskuntarauhaa huliganismia vastaan.

Stalinistisen järjestelmän purkaminen, jonka seurauksena yli miljoona ihmistä vapautettiin vankiloista ja työleireiltä lyhyen ajan sisällä ja joka avasi ahtaita kulttuurisia normeja, tuotti myös huliganismiksi nimettyä käyttäytymistä: pikkurikollisuutta ja järjestyshäiriöitä mutta myös nuorison vastakulttuuria ja rajoja rikkovia taidemuotoja.

Nyky-Venäjällä huliganismi on tullut tutuksi jalkapallo-otteluista ja rasistisista levottomuuksista, etenkin Kontupohjassa 2006 tapahtuneesta mellakasta. Valtiovalta ei ole puuttunut nuorten miesten syrjäytymisestä kertoviin ilmiöihin lainkaan samalla tarmolla kuin nyt nuorten naisten performanssiin.

Keskustelu huliganismista viestii murroksesta venäläisessä yhteiskunnassa. Putinin ensimmäisen presidenttikauden aikana kaduilla toteutettu "kuri ja järjestys" -kampanja on tuonut yhteiskuntaan tietyn rauhan, mutta samalla poliittiseen ennustettavuuteen pyrkivä järjestelmä on tukahduttanut monia laillisen protestin muotoja. Vuoden 2011 duumavaaleista alkanut protestiaalto kuitenkin osoittaa, että nykyisen järjestelmän viimeinen käyttöpäivä alkaa lähestyä.

Keskusteluun huliganismista on aina liittynyt valtiovallan pyrkimys kontrolloida kansalaisten näkemyksiä kulttuurista, vapaa-ajan käytöstä ja poliittisista oikeuksista. Toisaalta huliganismiin on turvauduttu aina silloin, kun valtion määrittelemät julkisen keskustelun puitteet ovat käyneet liian ahtaiksi. Tässä mielessä Pussy Riotin tempaus ja siitä nostettu syyte sopivat hyvin venäläiseen perinteeseen.

Pussy Riotin syyttäminen huliganismin vakavimmasta muodosta kertoo vallanpitäjien epävarmuudesta uutta keskiluokkaa ja sen käyttämiä keinoja kohtaan. Yhtenä Pussy Riotin vakavimpina rikoksena onkin pidetty sitä, että performanssi jaettiin heti sosiaalisessa mediassa, jonka kanssa nykyhallinnolla on ollut vaikeuksia tulla toimeen.

Huliganismipykälän toinen momentti suunnattiin alun perin joukkoväkivaltaa ja kaikkein törkeimpiä huliganismitekoja vastaan. Sen tarkoitus oli suojella venäläistä yhteiskuntaa sille vaaralliselta ainekselta.

Nyt säännös on kohdistettu kolmeen nuoreen naiseen, joiden sosiaalisessa mediassa levinnyttä tekoa monet pitävät loukkaavana mutta harva yhteiskunnalle vaarallisena.

Kirjoittaja on Aleksanteri-instituutin tutkija.